P.S. Näin tänään ekan leskenlehden tien laidassa lämppälenkillä! Varma kevään merkki on siis jo täällä ;).
Siistii
8 tuntia sitten
keskiviikko, 28. joulukuuta 2011
Tiukun nelivuotissynttärit :)
Ihana Tiuku-Piukunen täyttää tänään jo hurjat 4-vuotta :). Kylläpä aika on mennyt nopeasti, vastahan se tuli mulle. Tiuku sai pikkutyttöjen tapaan synttärit "koirien HopLopissa" eli suunnittiin agilityhallille. Ja kyllä Tiukulla olikin hauskaa! Fyssarin viime kertaisten ohjeiden mukaan ollaan alettu nyt nostaa rimoja takas medikorkeudelle leikkauksen jälkeen ja ei niissäkään näyttänyt olevan ongelmaa. Ja ei muuta kuin korttia kortin perään (heh, innostuin vähän näistä kollaaseista ilmeisesti :D).
P.S. Näin tänään ekan leskenlehden tien laidassa lämppälenkillä! Varma kevään merkki on siis jo täällä ;).
P.S. Näin tänään ekan leskenlehden tien laidassa lämppälenkillä! Varma kevään merkki on siis jo täällä ;).
perjantai, 23. joulukuuta 2011
Iloista Joulua ja onnellista Uutta vuotta 2012!
Koirat ei tykännyt kortin tekemisestä ja Tiukullakin tipahti pipo silmille just kriittisellä hetkellä ;).
Tämän kortin myötä haluan toivottaa kaikille oikein iloista Joulua ja onnellista Uutta Vuotta 2012! Loppuvuosi on läheisten menetysten takia ollut surullinen, joten toivotaan, että ensi vuosi tulisi olemaan edeltäjäänsä paljon parempi :).
torstai, 10. marraskuuta 2011
Kuulumisia
Voisi taas vähän päivittää meidän kuulumisia. Pääasiassahan ne on agilitykuulumisia... :) Olisi kiva harrastaa koirien kanssa jotain muutakin lajia, näin niin kuin vastapainoksi, mutta mulla ei vaan valitettavasti ole aikaa. Ja agilityynkään ei kyllä aina ole (lähinnä koulun ja pakollisten päivystysten takia), mutta tehdään miten ehditään ja huvittaa :).
Tässä välissä ollaan käyty kisaamssa mm. Purinalla, Porvoossa ja Hyvinkäällä. Mainitsemisen arvoisia kisasuorituksia on Purinan tuplanollavoitto ja hyppyserti 25.9 sekä samassa paikassa 23.10 nollavoitto (ja Teron kanssa toinen sija hyppäriltä). Myös JAU:n kisoissa 22.10 saatiin nolla hyppäriltä (2. sija). Muuten onkin sitten tullut hylkyjä ja virheitä, mutta nekin on lähinnä ohjaajan mokia... Ensi vuoden arvokisanollista puuttuu nyt 2 agilitynollaa ja hyppynollia on jo 2 ylimääräistäkin. Onneksi kuitenkin tupla ja voitto löytyy, joten eiköhän noi kaksi irtonollaakin sieltä jostain liikene. Tuima on ollut nyt kisoissa ihan superreipas ja on parantanut vauhtiaan ja draiviaan tosi paljon :). Aikaisemmin tuntui siltä, että se meni treeneissä aina lujempaa, mutta nyt eroa ei kyllä vauhdin puolesta enää huomaa. Hieno pieni mies!
Tuima käy nyt tosiaan viikottain Timo Rannikon treeneissä ja kyllä kisaradat on tuntunut yksinkertaisilta näiden treenien jälkeen ;). Radat on siis vielä melko vaikeita meille, mutta ainakin on nyt huomattu mitkä asiat on Tuimalle vielä vaikeita. Pistän tähän alle nyt listan asioista, joita pitäisi saada vielä vahvistettua. On helpompi suunnitella omatoimitreenejäkin, kun tietää mitä treenata.
Asioita, joita Tuiman pitäisi treenata:
* Irtoaminen
Ensin vain yhdellä esteellä niin ettei ylimääräisiä esteitä häiriönä ympärillä. Lähetetään vain sanalla ja avustaja palkkaa, kun koira hyppäämässä estettä. Palkka ei ole siis valmiina näkyvissä. Etäisyyttä kasvatetaan vähitellen. Eri esteillä sama juttu, helpointa aloittaa normihypyllä ja putkella. Puunkierrot varmasti myös vahvistaisivat tätä. Myös ratatreeneissä muistettava antaa koiran irrota enemmän.
* Sylkkäri
Etenkin niin päin, että joudun tekemään käsiliikkeen vasemmalla kädellä, ei vaan toimi! Oikea parempi.
* Kepit
Häiriön lisääminen, kulmien vaikeuttaminen, takaaleikkuut 90 asteen kulmasta, loppuun valssi/persjättö, leijeröinti
* Kontaktit
Häiriön lisääminen, katsotaan mitä kestää. Palkka valmiiksi edessä. Keinuun vielä lisää vauhtia.
* Takaaleikkuu
Varsinkin hyvin tiukkojen kääntöjen jälkeen hankala saada irtoamaan pois ohjaajasta.
Irtoaminen pelkällä käskysanalla oli aluksi tosi vaikeaa Tuimalle. Se vaan tuijotti mua, eikä vilkaissutkaan esteeseen. Odotin sitten niin kauan kunnes se katsoi estettä ja sanoin hyppykäskyn. Aluksi oltiin tosi lähellä estettä ja kasvatin etäisyyttä pikku hiljaa. Lopetettiin siihen, että välimatkaa oli 5 m. Tuima oli selkeästi pohtinut asiaa treenien välissä, sillä tokassa treenissä sen katse oli melkein heti hypyssä ja lähti sinne tosi hienosti joka kerta. Etäisyys saatiin helposti ainakin 8 metriin ja lähestymiset viistostakin toimi hienosti. Mä olin kyllä ihan yllättynyt siitä, kuinka se oikeasti tajusi jotain noin hienosti ;).
Tehtiin myös suoran putken kanssa irtoamista ekassa treenissä. Näitä ollaan tehty joskus aiemminkin, joten siinä ei ollut ongelmaa. Viime tiistaina siirsin irtoamistreenin sitten lyhyelle mutkaputkelle. Tuimalla on aina ollut ihan hirveän vaikeaa irrota mutkaputkelle, jos tullaan sieltä mutkan suunnasta, siis sinne suljettuun kulmaan. Nyt vaikeutin lähetyskulmaa pikku hiljaa niin, että lopulta seistiin putken takana ja niin se vaan hienosti osasi hakea myös sen vaikean kulman. Pidemmällä ja tummemmalla putkella oli vielä vähän vaikeampaa, mutta saatiin myös se muutamalla toistolla toimimaan. Kun lisäsin treeniin muutaman hypyn ja oman vauhdin, oli irtoaminen taas paljon vaikeampaa. Rauhallisessa tilanteessa Tuima siis pystyy skarppaamaan hyvin, mutta vauhdissa irtoaminen on vielä vaikeampaa, kun se on niin tarkka mun omasta liikkeestä. Ei muuta kuin lisää treeniä siis alle!
Treenattiin myös vähän sylkkäreitä niin, että oli kaksi hyppyä vierekkäin, jotka piti hypätä samasta suunnasta (väliin tuli siis välistä veto) ja sitten piti vaihtaa puolta itse. Mulla on todellakin ihan järkyttävä puoliero oikean ja vasemman käden kanssa ja näin selkeästi se ei vielä ole tullut esiin. Oikealla kädellä mun liike on tosi luonnollista ja Tuimakin tajuaa hyvin mitä yritän sille sanoa. Vasemman käden liike on jotenkin hätäistä ja liikeratakin ihan väärä, joten Tuima kääntyy lähes aina väärään suuntaan tai ei hyppää hyppyä ollenkaan. Kun mä jouduin ihan oikeasti treenaamaan myös sitä vasenta puolta, niin alkoi sekin sitten sujumaan pikku hiljaa. Testattiin myös sitä, että ohjasin hypyn ja välistävedon koiran puoleisella (sisä)kädellä, päästin Tuiman hieman edelle ja sitten heitin sen toisella kädellä seuraavan hypyn yli niin että leikkasin itse takaa (olisko tossa ollu vähän poispäinkäännön suuntaista liikettä?). Oli kyllä ihan superhuono selitys, mutta se toimi kaikkein parhaiten :D. Myös valssi väliin on ihan OK, mutta varmasti hitain.
Sitten vielä Tiuku-asioita :). Tiuku on nyt päässyt paristi tuuraamaan Rannikon treeneihin ja se on mennyt niin superisti! Timo on nähnyt Tiukun myös silloin "huonoimpina" aikoina, jolloin se ohitti kaikki mahdolliset hypyt, joten on hauskaa, että selkeää kehitystä on tapahtunut. Jos vertaa viime talven treeneihin, niin Tiuku on nyt paljon keskittyneempi treeneissä eikä ota juurikaan häiriötä. Tiukusta huomaa heti, että häiriössä vauhti tippuu, se haukkuu ja menee aikalailla korvattomaksi. Nyt kisoissa on huomattu vähän samankaltaisia oireita, joten kisahermoja Tiukulle odotellaan vielä ;). Radat saattaa mennä oikein mainiosti, kunnes Tiuku keksii taas jossain ihme kohdassa oman pikku tempauksensa... Tuiman kanssa tosiaan virheet on pääsääntöisesti ohjaajasta riippuvaisia, mutta Tiukun kanssa hermoja koetellaan välillä ihan kunnolla. Onneksi Tiuku on kuitenkin muuten maailman paras ja ihanin koira, joten tätä asiaa ei nyt jakseta ottaa liian vakavasti. Jos kokonaisuutta agilityssä ajatellaan, niin kehitystä on kuitenkin tapahtunut, mutta melko hidasta tuo eteneminen on ;).
Tiuku on nyt kuitenkin agilitytauolla, sillä se leikattiin maanantaina Apexilla. Tiuku on pitänyt steriloida on vaikka kuinka kauan, mutta "sopivaa" hetkeä ei ole tullut. Nyt valeraskaudet kuitenkin on pahentunut niin paljon joka juoksusta, että päätös oli helppo tehdä. Muutenkin Tiukun mieliala on ollut ihan riippuvainen sen juoksujen vaiheesta ja hormonit on vetänyt sen aina melko masentuneeksi ennen juoksuja, juoksejen aikana ja juoksujen jälkeen. Tiuku steriloitiin tähystyksellä, sillä olen kuullut siitä todella hyvää. Kudostrauma ja leikkauksen jälkeinen kipu on tosi pientä verrattuna siihen perinteiseen tapaan ja sen on kyllä Tiukustakin huomannut. Tyyppi nukkui koko maanantain, mutta tiistaina se oli jo aivan liian pirteä. Tiuku ei vaan ymmärrä, miksei se voi juosta Tuiman kanssa vapaana vaan pitää mennä vain tyhmiä lyhyitä remmilenkkejä.
Mulla olis itsellä tossa viikonloppuna pari yöpäivystystä (16 h ja 12 h) putkeen ja sen jälkeen olisi vielä Janita Leinosen agilitykoulutusta hallilla. Fiksu ehkä nukkuisi, mutta en mä viitti hyvää treeniä "turhaan" jäättää välistä. Toivottavasti ajatus ja askel kulkee edes jotenkin silloin :).
Tässä välissä ollaan käyty kisaamssa mm. Purinalla, Porvoossa ja Hyvinkäällä. Mainitsemisen arvoisia kisasuorituksia on Purinan tuplanollavoitto ja hyppyserti 25.9 sekä samassa paikassa 23.10 nollavoitto (ja Teron kanssa toinen sija hyppäriltä). Myös JAU:n kisoissa 22.10 saatiin nolla hyppäriltä (2. sija). Muuten onkin sitten tullut hylkyjä ja virheitä, mutta nekin on lähinnä ohjaajan mokia... Ensi vuoden arvokisanollista puuttuu nyt 2 agilitynollaa ja hyppynollia on jo 2 ylimääräistäkin. Onneksi kuitenkin tupla ja voitto löytyy, joten eiköhän noi kaksi irtonollaakin sieltä jostain liikene. Tuima on ollut nyt kisoissa ihan superreipas ja on parantanut vauhtiaan ja draiviaan tosi paljon :). Aikaisemmin tuntui siltä, että se meni treeneissä aina lujempaa, mutta nyt eroa ei kyllä vauhdin puolesta enää huomaa. Hieno pieni mies!
Tuima käy nyt tosiaan viikottain Timo Rannikon treeneissä ja kyllä kisaradat on tuntunut yksinkertaisilta näiden treenien jälkeen ;). Radat on siis vielä melko vaikeita meille, mutta ainakin on nyt huomattu mitkä asiat on Tuimalle vielä vaikeita. Pistän tähän alle nyt listan asioista, joita pitäisi saada vielä vahvistettua. On helpompi suunnitella omatoimitreenejäkin, kun tietää mitä treenata.
Asioita, joita Tuiman pitäisi treenata:
* Irtoaminen
Ensin vain yhdellä esteellä niin ettei ylimääräisiä esteitä häiriönä ympärillä. Lähetetään vain sanalla ja avustaja palkkaa, kun koira hyppäämässä estettä. Palkka ei ole siis valmiina näkyvissä. Etäisyyttä kasvatetaan vähitellen. Eri esteillä sama juttu, helpointa aloittaa normihypyllä ja putkella. Puunkierrot varmasti myös vahvistaisivat tätä. Myös ratatreeneissä muistettava antaa koiran irrota enemmän.
* Sylkkäri
Etenkin niin päin, että joudun tekemään käsiliikkeen vasemmalla kädellä, ei vaan toimi! Oikea parempi.
* Kepit
Häiriön lisääminen, kulmien vaikeuttaminen, takaaleikkuut 90 asteen kulmasta, loppuun valssi/persjättö, leijeröinti
* Kontaktit
Häiriön lisääminen, katsotaan mitä kestää. Palkka valmiiksi edessä. Keinuun vielä lisää vauhtia.
* Takaaleikkuu
Varsinkin hyvin tiukkojen kääntöjen jälkeen hankala saada irtoamaan pois ohjaajasta.
Irtoaminen pelkällä käskysanalla oli aluksi tosi vaikeaa Tuimalle. Se vaan tuijotti mua, eikä vilkaissutkaan esteeseen. Odotin sitten niin kauan kunnes se katsoi estettä ja sanoin hyppykäskyn. Aluksi oltiin tosi lähellä estettä ja kasvatin etäisyyttä pikku hiljaa. Lopetettiin siihen, että välimatkaa oli 5 m. Tuima oli selkeästi pohtinut asiaa treenien välissä, sillä tokassa treenissä sen katse oli melkein heti hypyssä ja lähti sinne tosi hienosti joka kerta. Etäisyys saatiin helposti ainakin 8 metriin ja lähestymiset viistostakin toimi hienosti. Mä olin kyllä ihan yllättynyt siitä, kuinka se oikeasti tajusi jotain noin hienosti ;).
Tehtiin myös suoran putken kanssa irtoamista ekassa treenissä. Näitä ollaan tehty joskus aiemminkin, joten siinä ei ollut ongelmaa. Viime tiistaina siirsin irtoamistreenin sitten lyhyelle mutkaputkelle. Tuimalla on aina ollut ihan hirveän vaikeaa irrota mutkaputkelle, jos tullaan sieltä mutkan suunnasta, siis sinne suljettuun kulmaan. Nyt vaikeutin lähetyskulmaa pikku hiljaa niin, että lopulta seistiin putken takana ja niin se vaan hienosti osasi hakea myös sen vaikean kulman. Pidemmällä ja tummemmalla putkella oli vielä vähän vaikeampaa, mutta saatiin myös se muutamalla toistolla toimimaan. Kun lisäsin treeniin muutaman hypyn ja oman vauhdin, oli irtoaminen taas paljon vaikeampaa. Rauhallisessa tilanteessa Tuima siis pystyy skarppaamaan hyvin, mutta vauhdissa irtoaminen on vielä vaikeampaa, kun se on niin tarkka mun omasta liikkeestä. Ei muuta kuin lisää treeniä siis alle!
Treenattiin myös vähän sylkkäreitä niin, että oli kaksi hyppyä vierekkäin, jotka piti hypätä samasta suunnasta (väliin tuli siis välistä veto) ja sitten piti vaihtaa puolta itse. Mulla on todellakin ihan järkyttävä puoliero oikean ja vasemman käden kanssa ja näin selkeästi se ei vielä ole tullut esiin. Oikealla kädellä mun liike on tosi luonnollista ja Tuimakin tajuaa hyvin mitä yritän sille sanoa. Vasemman käden liike on jotenkin hätäistä ja liikeratakin ihan väärä, joten Tuima kääntyy lähes aina väärään suuntaan tai ei hyppää hyppyä ollenkaan. Kun mä jouduin ihan oikeasti treenaamaan myös sitä vasenta puolta, niin alkoi sekin sitten sujumaan pikku hiljaa. Testattiin myös sitä, että ohjasin hypyn ja välistävedon koiran puoleisella (sisä)kädellä, päästin Tuiman hieman edelle ja sitten heitin sen toisella kädellä seuraavan hypyn yli niin että leikkasin itse takaa (olisko tossa ollu vähän poispäinkäännön suuntaista liikettä?). Oli kyllä ihan superhuono selitys, mutta se toimi kaikkein parhaiten :D. Myös valssi väliin on ihan OK, mutta varmasti hitain.
Sitten vielä Tiuku-asioita :). Tiuku on nyt päässyt paristi tuuraamaan Rannikon treeneihin ja se on mennyt niin superisti! Timo on nähnyt Tiukun myös silloin "huonoimpina" aikoina, jolloin se ohitti kaikki mahdolliset hypyt, joten on hauskaa, että selkeää kehitystä on tapahtunut. Jos vertaa viime talven treeneihin, niin Tiuku on nyt paljon keskittyneempi treeneissä eikä ota juurikaan häiriötä. Tiukusta huomaa heti, että häiriössä vauhti tippuu, se haukkuu ja menee aikalailla korvattomaksi. Nyt kisoissa on huomattu vähän samankaltaisia oireita, joten kisahermoja Tiukulle odotellaan vielä ;). Radat saattaa mennä oikein mainiosti, kunnes Tiuku keksii taas jossain ihme kohdassa oman pikku tempauksensa... Tuiman kanssa tosiaan virheet on pääsääntöisesti ohjaajasta riippuvaisia, mutta Tiukun kanssa hermoja koetellaan välillä ihan kunnolla. Onneksi Tiuku on kuitenkin muuten maailman paras ja ihanin koira, joten tätä asiaa ei nyt jakseta ottaa liian vakavasti. Jos kokonaisuutta agilityssä ajatellaan, niin kehitystä on kuitenkin tapahtunut, mutta melko hidasta tuo eteneminen on ;).
Tiuku on nyt kuitenkin agilitytauolla, sillä se leikattiin maanantaina Apexilla. Tiuku on pitänyt steriloida on vaikka kuinka kauan, mutta "sopivaa" hetkeä ei ole tullut. Nyt valeraskaudet kuitenkin on pahentunut niin paljon joka juoksusta, että päätös oli helppo tehdä. Muutenkin Tiukun mieliala on ollut ihan riippuvainen sen juoksujen vaiheesta ja hormonit on vetänyt sen aina melko masentuneeksi ennen juoksuja, juoksejen aikana ja juoksujen jälkeen. Tiuku steriloitiin tähystyksellä, sillä olen kuullut siitä todella hyvää. Kudostrauma ja leikkauksen jälkeinen kipu on tosi pientä verrattuna siihen perinteiseen tapaan ja sen on kyllä Tiukustakin huomannut. Tyyppi nukkui koko maanantain, mutta tiistaina se oli jo aivan liian pirteä. Tiuku ei vaan ymmärrä, miksei se voi juosta Tuiman kanssa vapaana vaan pitää mennä vain tyhmiä lyhyitä remmilenkkejä.
Mulla olis itsellä tossa viikonloppuna pari yöpäivystystä (16 h ja 12 h) putkeen ja sen jälkeen olisi vielä Janita Leinosen agilitykoulutusta hallilla. Fiksu ehkä nukkuisi, mutta en mä viitti hyvää treeniä "turhaan" jäättää välistä. Toivottavasti ajatus ja askel kulkee edes jotenkin silloin :).
tiistai, 4. lokakuuta 2011
:(
Tähän blogihiljaisuuteen oli tällä kertaa ihan "oikea" syy. En oikein tiennyt mitä olisin kirjoittanut ja miten, mutta tuntuu, että jotain tänne blogiinkin olisi kirjoitettava. Suurin osa on varmaankin jo lukenut suru-uutisen Facebookista, mutta niille jotka eivät tiedä: pikku-Tuimia ja pikku-Cindyjä ei tullutkaan, menetimme kummankin pennun :´(. Kirjoittelin tähän muistiin jotain tapahtumia ko. illalta, osittain itseäni varten ja osittain jos joku muu tästä jotain oppisi...
Synnytys alkoi sunnuntai-iltana aivan normaalisti. Poltteet oli hyviä ja olin varma, että ensimmäinen maha-asukki tulee ihan pian maailmaan. Kun pentua ei kuitenkaan kuulunut, alettiin hieman huolestumaan. Kävelytettiin Cindyä ympäri kämppää ja kokeilin tuntuuko pentua kanavassa. Jotain kalvopäällysteistä sain sormiini tuntumaan, joten odoteltiin vielä vähän, koska Cindy ponnisteli todella hyvin. Kun pentu ei ollut vieläkään ulkona, soitin kouluuni eli YES:iin (yliopistollinen pieneläinsairaala) ja he käskivät vielä odottaa vähän. YES oli ihan tukossa potilaista ja Aistikaan ei päivystänyt juuri sinä yönä. Päätettiin lähteä YES:iin, vaikka enää ei päästykään puhelimella läpi.
Ensimmäinen pentu oli jumissa synnytyskanavassa, kuten olin jo arvannut. Se oli niin suuri, ettei se olisi päässyt mitenkään päin itse syntymään. Teki tiukkaa, että saatiin se eläinlääkärin avustuksella ulos. Komea merlepoika oli kuollut, kun se viimein pääsi ulos. Ultralla tarkistimme, että toisen pennun sydän löi vielä, mutta sen syke oli valitettavasti aivan liian hidas. Se ei selviäisi normaalista synnytyksestä ja sektioonkin alkoi olemaan kiire. Sunnuntaiöissä on se huono puoli, että leikkaava kirurgi ei tietenkään odota sairaalassa mahdollisia potilaista skalpelli ojossa, vaan jouduttiin taas odottamaan... Leikkauskaan ei ollut helppo, Cindy kun halusi viimeiseen asti taistella pysyäkseen hereillä. Kun kaunis, mutta iso merlenarttu viimein saatiin ulos, elvytin ja hapetin sitä suunnilleen puolen tunnin ajan. Hoitaja sanoi tunteneensa aluksi hyvin heikon sydämen sykkeen ja näki sen kerran vetävän henkeä, mutta tämän jälkeen sen pieni sydän ei enää lähtenyt pumppaamaan :(. Olo oli jokseenkin kauhea, kun jouduin kertomaan aulassa odottaville Helille ja Terolle miten oli käynyt. Pääasia oli kuitenkin, että Cindy kuitenkin selvisi hyvin leikkauksesta ja toivotaan ettei lisäkomplikaatiota enää tule. Ajallisesti synnytykseen ei mennyt eläinlääkärin mukaan liian kauan, mutta nyt meni jokin muu pieleen :(.
Vaikka olenkin "vain" uroksen omistaja, niin silti tämä tuntui ihan hirveältä ja niin käsittämättömän epäreilulta. Pennut tuntuivat jo lähes "omilta", sillä ihana Heli oli ottanut mut niin hyvin mukaan tähän juttuun. Ja vaikka mulla ei olisikaan ollut mahdollisuutta ottaa pentua juuri nyt, niin olisin kovin kovin mielelläni seurannut pikku-Tuimien ja pikku-Cindyjen kehittymistä ja elämää tulevaisuudessa. Mä olen varma, että niistä olisi tullut ihan älyttömän kivoja shelttejä :).
No elämä jatkuu ja pikku hiljaa pystyy jo hyväksymään tapahtuman, vaikka se edelleenkin tuntuu niin epäreilulta. Päivät on onneksi vilahtanut hyvin nopeasti hevossairaalassa ja ollaan päästy vähän treenaamaan agilityäkin. Tuima tosiaan aloitti nyt JAU:n SM-ryhmässä, joka tarkoittaa sitä, että Timo Rannikko kouluttaa meitä nyt ainakin vuoden ajan kerran viikossa. Ihan huippua, tykkään niin kovasti Rannikon koulutustavasta :). Tekee varmasti tosi hyvää meille!
Viikonloppu meneekin poikkeuksellisesti ei-koiramaisissa merkeissä. Lähden siskoni kanssa Kööpenhaminaan lomailemaan, rentoa meininkiä siis tiedossa. Tulee kyllä just sopivaan saumaan tuollainen pieni irtiotto :). Sitä odotellessa...
Synnytys alkoi sunnuntai-iltana aivan normaalisti. Poltteet oli hyviä ja olin varma, että ensimmäinen maha-asukki tulee ihan pian maailmaan. Kun pentua ei kuitenkaan kuulunut, alettiin hieman huolestumaan. Kävelytettiin Cindyä ympäri kämppää ja kokeilin tuntuuko pentua kanavassa. Jotain kalvopäällysteistä sain sormiini tuntumaan, joten odoteltiin vielä vähän, koska Cindy ponnisteli todella hyvin. Kun pentu ei ollut vieläkään ulkona, soitin kouluuni eli YES:iin (yliopistollinen pieneläinsairaala) ja he käskivät vielä odottaa vähän. YES oli ihan tukossa potilaista ja Aistikaan ei päivystänyt juuri sinä yönä. Päätettiin lähteä YES:iin, vaikka enää ei päästykään puhelimella läpi.
Ensimmäinen pentu oli jumissa synnytyskanavassa, kuten olin jo arvannut. Se oli niin suuri, ettei se olisi päässyt mitenkään päin itse syntymään. Teki tiukkaa, että saatiin se eläinlääkärin avustuksella ulos. Komea merlepoika oli kuollut, kun se viimein pääsi ulos. Ultralla tarkistimme, että toisen pennun sydän löi vielä, mutta sen syke oli valitettavasti aivan liian hidas. Se ei selviäisi normaalista synnytyksestä ja sektioonkin alkoi olemaan kiire. Sunnuntaiöissä on se huono puoli, että leikkaava kirurgi ei tietenkään odota sairaalassa mahdollisia potilaista skalpelli ojossa, vaan jouduttiin taas odottamaan... Leikkauskaan ei ollut helppo, Cindy kun halusi viimeiseen asti taistella pysyäkseen hereillä. Kun kaunis, mutta iso merlenarttu viimein saatiin ulos, elvytin ja hapetin sitä suunnilleen puolen tunnin ajan. Hoitaja sanoi tunteneensa aluksi hyvin heikon sydämen sykkeen ja näki sen kerran vetävän henkeä, mutta tämän jälkeen sen pieni sydän ei enää lähtenyt pumppaamaan :(. Olo oli jokseenkin kauhea, kun jouduin kertomaan aulassa odottaville Helille ja Terolle miten oli käynyt. Pääasia oli kuitenkin, että Cindy kuitenkin selvisi hyvin leikkauksesta ja toivotaan ettei lisäkomplikaatiota enää tule. Ajallisesti synnytykseen ei mennyt eläinlääkärin mukaan liian kauan, mutta nyt meni jokin muu pieleen :(.
Vaikka olenkin "vain" uroksen omistaja, niin silti tämä tuntui ihan hirveältä ja niin käsittämättömän epäreilulta. Pennut tuntuivat jo lähes "omilta", sillä ihana Heli oli ottanut mut niin hyvin mukaan tähän juttuun. Ja vaikka mulla ei olisikaan ollut mahdollisuutta ottaa pentua juuri nyt, niin olisin kovin kovin mielelläni seurannut pikku-Tuimien ja pikku-Cindyjen kehittymistä ja elämää tulevaisuudessa. Mä olen varma, että niistä olisi tullut ihan älyttömän kivoja shelttejä :).
No elämä jatkuu ja pikku hiljaa pystyy jo hyväksymään tapahtuman, vaikka se edelleenkin tuntuu niin epäreilulta. Päivät on onneksi vilahtanut hyvin nopeasti hevossairaalassa ja ollaan päästy vähän treenaamaan agilityäkin. Tuima tosiaan aloitti nyt JAU:n SM-ryhmässä, joka tarkoittaa sitä, että Timo Rannikko kouluttaa meitä nyt ainakin vuoden ajan kerran viikossa. Ihan huippua, tykkään niin kovasti Rannikon koulutustavasta :). Tekee varmasti tosi hyvää meille!
Viikonloppu meneekin poikkeuksellisesti ei-koiramaisissa merkeissä. Lähden siskoni kanssa Kööpenhaminaan lomailemaan, rentoa meininkiä siis tiedossa. Tulee kyllä just sopivaan saumaan tuollainen pieni irtiotto :). Sitä odotellessa...
sunnuntai, 18. syyskuuta 2011
Hyppyratojen kirous rikottu!
Mä oon ollut jo jonkin aikaa jokseenkin varma, että mulla ja Tuimalla on joku kirous hyppyradoilla. Me ei olla IKINÄ, siis ei missään luokassa, onnistuttu tekemään nolla hyppärillä. Se on ollut monta kertaa niin pirun lähellä, mutta aina on käynyt jotain. Eilen kuitenkin kirous rikkoontui ja saatiin eka hyppyratanolla Ojangossa piirinmestaruuskisoissa! Olipa vaan hieno fiilis ;). Rata oli melkoista vääntöä, eikä tuntunut mitenkään erityisen hyvältä (en tiedä voiko tuollainen vääntö tuntua koskaan niin mukavalta), mutta ihan kivasti se kai sitten meni :). Sijoituksemme oli lopulta 3. (58:sta koirasta), joka oli meille kyllä ihan todella kiva saavutus :)! Samalla saatiin myös meidän eka hyppyserti! Piirinmestaruuskisojen agilityradalla Tuima kolautti muurin alas käännöksessä jostain syystä, joten siitä tulos 5. Piirinmestaruuskisojen yhteistuloksissa oltiin siis lopulta kuudensia, johon en voi olla kuin tyytyväinen (toki ihan vähän harmittaa se "turha" muurin pudotus). Videoita ei valitettavasti ole, kun kepo oli reissussa.
Tänään kisattiin seuranmestaruuksista Järvenpäässä. Meillä oli Ville Liukan mielenkiintoinen rata, jossa oli muutama hieman vaikeampi kohta. Kepit tuotti monille vaikeuksia ja olihan se sitten mun ja Tuimankin kompastuskivi. Kepeille tultiin suorasta putkesta (joka oli A:n alla) melkein 90 asteen (suljetussa) kulmassa. Jotta Tuima ei olis mennyt A:lle, ohjasin kepit niin, että mun piti leikata niiden päässä. Nää leikkaukset on sujunut treeneissä ihan kivasti, mutta kovin varmat ne ei vielä ole. Tuima haki tosi hyvin sisään oikein, mutta mun leikkaus oli sitten ilmeisesti hieman väärin ajoitettu tai liian voimakas, koska se hämääntyi ja kääntyi mua kohden. Oli jotenkin tosi vaikea miettiä omaa liikkumistaan, kun suoralla putkella piti pinkoa ihan täysillä, mutta kepeille oliskin pitänyt jarrutella jotenkin sulavasti. Mutta keppejä lukuunottamatta meidän rata oli oikeasti tosi hieno! Olin ihan fiiliksissä siitä raivosta ja vauhdista jolla ihana Tuimani liikkui :). Putkien takaaleikkuitakin tuli varmaan kolme ja nekin sujui niin kivasti. Sijoituksena 2. kun nollia onnistuttiin tekemään vain yksi kappale.
Musta tuntuu, että virallisissa kisoissa ja vieraissa paikoissa Tuima ei mene vielä ihan niin lujaa tai niin raivolla kuin se treeneissä menee. Nyt tutussa ympäristössä sama raivo oli myös kisatilanteessa, kuinka huippua :). Mä haluun uskoa vielä, että kunhan tota kokemusta, rutiinia ja itseluottamusta tulee vielä lisää, niin se lopullinen apinanraivo löytyy myös kisaradoilta. Syysskabojen virtaavalla hyppärillä se näkyi, mutta kun sais sen vielä näihin käännös-väännösratoihin :).
Myös Kimu ja Tiuku pääsi kisaamaan seuranmestaruuksista. Kimun radalla oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita, virheiltäkään ei yllättäen vältytty ;). Mutta Kimulla oli superhauskaa päästä kisaamaan pitkästä aikaa! Tiuku teki vitosen (lopetti kepeillä liian aikaisin, tätä teki muuten tosi monet koirat kun ne oli seinään päin ja alusta muuttu kesken hiekasta nurtsiin). Muuten Tiuku oli tosi hieno ja kuunteli niin nätisti :). Tiukulla on ollut nyt melko pahat valeraskausoireet, mutta toivottavasti ne olis nyt menossa ohi. Suunnitelmissa onkin sitten leikata Tiuku ensi kuussa, niin ei tarvi enää miettiä näitä juoksuja ja valeraskauksia.
Olipas vaan kyllä kiva viikonloppu :). Ensi viikolla taas Saarelle hoitamaan lemmuja, vasikoita, possuja ja heposia, ihanaa maalaiselämää siis luvassa!
Tässä vielä muisto kesästä. Oltiin paljon Karkkilan mökillä ja koirat sai uida joka päivä. Tiukukin oppi hyppäämään laiturilta, mikä yllätti mut ihan täysin (kuvassa kylläkin Tuima)!
Tänään kisattiin seuranmestaruuksista Järvenpäässä. Meillä oli Ville Liukan mielenkiintoinen rata, jossa oli muutama hieman vaikeampi kohta. Kepit tuotti monille vaikeuksia ja olihan se sitten mun ja Tuimankin kompastuskivi. Kepeille tultiin suorasta putkesta (joka oli A:n alla) melkein 90 asteen (suljetussa) kulmassa. Jotta Tuima ei olis mennyt A:lle, ohjasin kepit niin, että mun piti leikata niiden päässä. Nää leikkaukset on sujunut treeneissä ihan kivasti, mutta kovin varmat ne ei vielä ole. Tuima haki tosi hyvin sisään oikein, mutta mun leikkaus oli sitten ilmeisesti hieman väärin ajoitettu tai liian voimakas, koska se hämääntyi ja kääntyi mua kohden. Oli jotenkin tosi vaikea miettiä omaa liikkumistaan, kun suoralla putkella piti pinkoa ihan täysillä, mutta kepeille oliskin pitänyt jarrutella jotenkin sulavasti. Mutta keppejä lukuunottamatta meidän rata oli oikeasti tosi hieno! Olin ihan fiiliksissä siitä raivosta ja vauhdista jolla ihana Tuimani liikkui :). Putkien takaaleikkuitakin tuli varmaan kolme ja nekin sujui niin kivasti. Sijoituksena 2. kun nollia onnistuttiin tekemään vain yksi kappale.
Musta tuntuu, että virallisissa kisoissa ja vieraissa paikoissa Tuima ei mene vielä ihan niin lujaa tai niin raivolla kuin se treeneissä menee. Nyt tutussa ympäristössä sama raivo oli myös kisatilanteessa, kuinka huippua :). Mä haluun uskoa vielä, että kunhan tota kokemusta, rutiinia ja itseluottamusta tulee vielä lisää, niin se lopullinen apinanraivo löytyy myös kisaradoilta. Syysskabojen virtaavalla hyppärillä se näkyi, mutta kun sais sen vielä näihin käännös-väännösratoihin :).
Myös Kimu ja Tiuku pääsi kisaamaan seuranmestaruuksista. Kimun radalla oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita, virheiltäkään ei yllättäen vältytty ;). Mutta Kimulla oli superhauskaa päästä kisaamaan pitkästä aikaa! Tiuku teki vitosen (lopetti kepeillä liian aikaisin, tätä teki muuten tosi monet koirat kun ne oli seinään päin ja alusta muuttu kesken hiekasta nurtsiin). Muuten Tiuku oli tosi hieno ja kuunteli niin nätisti :). Tiukulla on ollut nyt melko pahat valeraskausoireet, mutta toivottavasti ne olis nyt menossa ohi. Suunnitelmissa onkin sitten leikata Tiuku ensi kuussa, niin ei tarvi enää miettiä näitä juoksuja ja valeraskauksia.
Olipas vaan kyllä kiva viikonloppu :). Ensi viikolla taas Saarelle hoitamaan lemmuja, vasikoita, possuja ja heposia, ihanaa maalaiselämää siis luvassa!
Tässä vielä muisto kesästä. Oltiin paljon Karkkilan mökillä ja koirat sai uida joka päivä. Tiukukin oppi hyppäämään laiturilta, mikä yllätti mut ihan täysin (kuvassa kylläkin Tuima)!
torstai, 15. syyskuuta 2011
Pikku-Tuimia tulossa :)
Tai oikeastaan pikku-Tuimia ja pikku-Cindyjä :). Ja niitä olis toivottavasti tulossa jo ihan kohta, lasketun ajan mukaan lokakuun alussa! Niin jännää ja hauskaa :).
Ihanainen Cindy-neito (Fi AVA Tytylän Unelma) tosiaan astutettiin Tuimalla elokuun alussa ja pennuista voi kysellä lisää Heli Kallioniemeltä. Toivottavasti loppuaika menee hyvin ja maailman tulee ihania ja terveitä shelttejä!
Blogin päivittäminen on (taas vaihteeksi) ollut hyvin katkolla. Mulla on alkanut 5. vuosi eli klinikkavuosi koulussa ja vapaa-aikaa ei ihan hirveästi ole. Harmittaa ettei ehdi agilityynkään panostaa kovinkaan paljon, mutta mennään nyt näin tämä vuosi. Ensi kesänä mulla pitäisikin sitten olla väliaikaiset eläinlääkärin oikeudet, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Hui :).
Sitten vielä läjä kuvia meidän elokuun vaellukselta Kuusamosta. Kierrettiin osa isosta karhunkierroksesta ja lisäksi tehtiin päiväreissuja ympäriinsä. Olipa kyllä ihanaa vaeltaa koirien kanssa. Tämä on ollut jo pidempi aikaisena haaveena :). Harmi vaan, kun Tiuku joutui juoksujensa takia jäädä kotiin. No, toivottavasti päästään ensi kesänä pidempi reissu kaikkien koirien kanssa :).
Väsähtynyt pikkukoira nukahti energiajuoman (oikeasti sis. vettä) ja proteiinipatukan viereen ;)
Ihanainen Cindy-neito (Fi AVA Tytylän Unelma) tosiaan astutettiin Tuimalla elokuun alussa ja pennuista voi kysellä lisää Heli Kallioniemeltä. Toivottavasti loppuaika menee hyvin ja maailman tulee ihania ja terveitä shelttejä!
Blogin päivittäminen on (taas vaihteeksi) ollut hyvin katkolla. Mulla on alkanut 5. vuosi eli klinikkavuosi koulussa ja vapaa-aikaa ei ihan hirveästi ole. Harmittaa ettei ehdi agilityynkään panostaa kovinkaan paljon, mutta mennään nyt näin tämä vuosi. Ensi kesänä mulla pitäisikin sitten olla väliaikaiset eläinlääkärin oikeudet, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Hui :).
Sitten vielä läjä kuvia meidän elokuun vaellukselta Kuusamosta. Kierrettiin osa isosta karhunkierroksesta ja lisäksi tehtiin päiväreissuja ympäriinsä. Olipa kyllä ihanaa vaeltaa koirien kanssa. Tämä on ollut jo pidempi aikaisena haaveena :). Harmi vaan, kun Tiuku joutui juoksujensa takia jäädä kotiin. No, toivottavasti päästään ensi kesänä pidempi reissu kaikkien koirien kanssa :).
Väsähtynyt pikkukoira nukahti energiajuoman (oikeasti sis. vettä) ja proteiinipatukan viereen ;)
perjantai, 3. kesäkuuta 2011
Osallistumisoikeus SM-kisoihin
Eilen oli varsin mukavaa :). Päivällä koirat sai juosta ja uida sydämensä kyllyydestä mökillä ja illalla suunnattiin Janakkalaan kisaamaan. Kisatkin meni ihan kivasti :). Tuimalle tuplanolla sijoilla 3. ja 2. Radat löytyy täältä. Samalla saatiin se vika SM-kisoihin tarvittava nolla. Karsintoihin puuttuu vielä yksi, kun Teron tekemää nollaa ei sinne hyväksytä. Mulla oli arvokisat tavoitteena varsinaisesti vasta ensi vuodelle, mutta onhan se hauskaa päästä hakemaan kokemusta isoista kisoista jo tänä vuonna. Viimeksi taisin osallistua arvokisoihin vuonna 2008 Ronin kanssa, joten senkin takia tämä oli varsin hauska yllätys. Me ei missään tapauksessa olla vielä valmiita, ei Tuima eikä minä, mutta tänä vuonna mennään näillä eväillä. Kokemuksen lisäksi olisi mukava onnistua tekemään agilityä yhdessä, niin että me oltais siellä radalla pari :). Lisäksi itse haluaisin kyetä ohjaamaan riittävän rauhallisesti sekä koittaa olla juoksematta koiran tielle ;).
Tänään kisattiin vielä Ojangossa pari starttia Mia Laamasen radoilla. Eka rata oli turhan vaikea meille. Ajattelin ettei Tuima hae putkea, mutta niin vain sorruttiin perinteiseen putki-puomiansaan. Lisäksi matkalla saatiin vielä toinenkin hylly ja jotakin kaarroksia. Toinen rata oli sitten paljon parempi! Yksi rima (35 cm) kolautettiin alas, kun en ihan malttanut odottaa Tuimaa tarpeeksi kauan. Mutta muuten se oli kyllä ihan huippuhieno rata. En varmistellut lopussa ollenkaan vaan mentiin täysillä eteenpäin :). Ja hienosti mentiinkin, Tuima oli super :). Tehtiin myös muuten kahdesti putken takaaleikkuu ja ne onnistui hyvin. Pitäisi vaan uskaltaa enemmän leikkailla putkilla, ettei aina tarvis tunkea sitä kökkövalssia väliin. Vikasta radasta jäi kyllä hyvä fiilis, joten seuraavan kerran voidaan (toivottavasti) starttailla samalla fiiliksellä Nastolassa.
Myös Tero ja Tiuku on olleet päteviä! Pari sai ekana kolmosluokan kisapäivänään heti hienon nollan ja toinen tuli eilen Janakkalassa. Kyllä Tiuku-Piuku on kehittynyt ihan hirveästi, ei uskoisi välillä samaksi koiraksi :). Toivottavasti suunta pysyy samana jatkossakin.
Mulla alkaa maanantaina työt Forssassa, joten minä ja sheltit ollaan siellä arjet kesäkuun loppuun asti. Tiistaisin ajan kyllä treeneihin ;). Mutta onneksi ennen töitä pääsee vielä rentoutumaan mökille, jee :).
Tämän postauksen ihanat kuvat Pääsiäiskisoista on Irene Vinhan käsialaa. Kiitos paljon kuvista!
Tänään kisattiin vielä Ojangossa pari starttia Mia Laamasen radoilla. Eka rata oli turhan vaikea meille. Ajattelin ettei Tuima hae putkea, mutta niin vain sorruttiin perinteiseen putki-puomiansaan. Lisäksi matkalla saatiin vielä toinenkin hylly ja jotakin kaarroksia. Toinen rata oli sitten paljon parempi! Yksi rima (35 cm) kolautettiin alas, kun en ihan malttanut odottaa Tuimaa tarpeeksi kauan. Mutta muuten se oli kyllä ihan huippuhieno rata. En varmistellut lopussa ollenkaan vaan mentiin täysillä eteenpäin :). Ja hienosti mentiinkin, Tuima oli super :). Tehtiin myös muuten kahdesti putken takaaleikkuu ja ne onnistui hyvin. Pitäisi vaan uskaltaa enemmän leikkailla putkilla, ettei aina tarvis tunkea sitä kökkövalssia väliin. Vikasta radasta jäi kyllä hyvä fiilis, joten seuraavan kerran voidaan (toivottavasti) starttailla samalla fiiliksellä Nastolassa.
Myös Tero ja Tiuku on olleet päteviä! Pari sai ekana kolmosluokan kisapäivänään heti hienon nollan ja toinen tuli eilen Janakkalassa. Kyllä Tiuku-Piuku on kehittynyt ihan hirveästi, ei uskoisi välillä samaksi koiraksi :). Toivottavasti suunta pysyy samana jatkossakin.
Mulla alkaa maanantaina työt Forssassa, joten minä ja sheltit ollaan siellä arjet kesäkuun loppuun asti. Tiistaisin ajan kyllä treeneihin ;). Mutta onneksi ennen töitä pääsee vielä rentoutumaan mökille, jee :).
Tämän postauksen ihanat kuvat Pääsiäiskisoista on Irene Vinhan käsialaa. Kiitos paljon kuvista!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)