Operaationa lihasten kasvatus toispuoleisesti

Voisiko nämä vastoinkäymiset jo loppua Tiukun osalta? Käytiin eilen Piiralla ja ei se Tiuku sittenkään vielä ole kunnossa :´(. Ehdin jo innostua Laioksen viime kerrasta, sillä Tiukun lantio oli vihdoin ja viimein saatu suoraksi. Mutta ei, ongelmaksi paljastuikin tällä kertaa rintarangan ja lapojen jumit sekä toispuoleinen lihaksisto.

Tiukun vasemman puolen lihakset ovat jostain syystä kehittyneet paljon huonommin kuin oikealla puolella. Tämän takia Tiuku ei pysty käyttämään itseään oikein ja vasemman puolen puutteellisen lihastuen takia se meneekin aina uudestaan ja uudestaan jumiin. Muodostuneet nikamalukot puolestaan ovat taas saaneet sen liikkumaan entistä huonommin ja toispuoleisemmin. Vaikea selittää, mutta tässä on nyt kierre, joka jatkuu aina vaan uudestaan, ellei Tiukulle saada lisää lihaksia vasemmalle puolelle. Onneksi Piira antoi hyvät kotiutusohjeet mukaan, niin päästään treenailemaan lihaksia oikealla tavalla. Harmittaa vaan, että aikaisemmin kukaan muu ei ole keksinyt syytä tähän ongelmaan. Tiukusta on aina vaan hoidettu ne sillä hetkellä löytyneet jumit, mutta kukaan ei ole osannut vastata se menee aina jumiin uudestaan. Kukaan ei ole myöskään osannut kertoa mitä sille voisi tehdä, ettei se aina menisi jumiin. Tietenkin nuoressa koirassa tuo rangan ja lihasten tilanne muuttuu koko ajan, mutta outoa jos lihasten toispuoleisuutta ei ole ollut aikaisemmin näkyvillä. Meillä on kuitenkin ollut näkyviä ongelmia jo keväästä lähtien ja tuo mahdollinen hissitrauma tapahtui jo tammikuussa.

Hoito-ohjeiksi lihastreeniin saimme:
1) Uinti/vesimatolla kävely. Monipuolista liikuntaa, jolloin Tiukun olisi pakko liikkua oikein. Valitettavasti kuitenkin pääkaupunkiseudun kaikki fyssarit (joilla vesiterapiaa) ovat joulukuun puoleen väliin asti varattuja :(. Suunniteltiin sitten menevämme Hyvinkäälle koirakylpylään, mutta sekin meni mönkään Tiukun aloittaessa tänään juoksunsa. Tylsää, kun ne juoksut alko just nyt, sillä lykkääntyy tämä uimismahdollisuus heti ainakin kolmella viikolla.
2) Hidas kävely. Varsinkin ylämäet pitäisi mennä tooooosi hitaasti ja alamäet tullaan siksakkia alas, jotta etuosalle ei tule niin paljon painoa ja samalla kyljet saavat treeniä.
3) Venyttelyt. 5 toistoa/liike/päivä, esim. kuonolla kylkiin ja etujalkojen väliin kosketus.
4) Back on track. Voi pitää sisällä päällä. Mulla on tuosta vain se paksumpi takkiversio, joten olisi fiksua tilata verkkoloimi. Sitä ennen pitää tyytyä paksumpaan takkiin.
5) Arnica montana. Homeopaattinen lääke, joka auttaa lihasongelmiin. Mietitään tätä vielä, menen käymään luontaistuotekaupassa mahd. pian. Onko kellään kokemuksia tästä?
6) Lenkitykset siten, että Tiuku on mun oikealla puolella/edessä. Tiuku tykkää usein ottaa kontaktia ja tällöin on parempi, että katselee mua oikealta puolelta, jotta vasemman puolen lihakset sais treeniä.
7) Ei agilityä/Tuiman kanssa juoksemista/pellolla laukkaamista. Saa päästää vapaaksi, jos pysyy ravissa. Yksin voisi onnistua, Tuiman kanssa ei.

Nyt tosiaan pitää odottaa juoksujen loppumista, jotta päästään vesitreeneihin. Sitä ennen harjoitellaan hidasta kävelyä ja ylämäkitreeniä. Sain Piiralle ajan vielä 16.12, jolloin mennään tarkistamaan tilanne. On paljon tehokkaampaa aloittaa uimistreenit, jos koira ei ole tällöin jumissa. Toivotaan tietenkin, että se nyt pysyy hyvänä näiden treenien ansiosta!

Tänään käytiin tunnin lenkki tuolla Viikin pururadoilla ja vähän hankalaa oli. Tiukulle tuntuu ainakin näin alussa olevan todella vaikeaa kävellä hitaasti. Se heittää heti peitsille jos tahti ravissa on liian hidas. Yritän saada sen liikkumaan mahdollisimman hyvin, joten lenkki oli melkoista säätelyä oikean vauhdin kanssa. Ylämäet mentiin ihan hiipien ja tämä oli ehkä vielä vaikeampaa Tiukulle. Mut kovasti toivon, että lihasten kehittyessä nämä kaikki helpottuisi. Muussa tapauksessa meillä on kuukauden päästä hyvin turhautunut koira ja omistaja...

Mua harmittaa kyllä ihan vietävästi Tiukun puolesta :(. Taas vastoinkäymisiä ja agility-/leikkikieltoa! Ja mikä ikävintä, ei Tiukulla varmaan ole ollut kivaa, kun aina jumiutuu. Mä niin toivon, että nyt saatais ihan oikeasti jotain edistymistä tähän hommaan!! Pitäis muistaa olla superiloinen siitä, ettei tammikuun traumassa käynyt pahemmin. Se oli niin pienestä kiinni, ettei Tiukua enää olisikaan... Joten meillä kävi hyvä tuuri, kun päästiin näin "vähällä". Mut silti vois välillä olla helpompaa. Kun tuo pikkumusta on kuitenkin se maailman kultaisin koira <3!

Kirjoittelen lähiaikoina postauksen pikkumiehestä. Se on ollut aika pätevä niin kehäkettuilussa kuin liitelynkin alkeissa. Videotakin tulee, jos saan sen näkyviin, hih :).

Mitä koira edellä, sitä omistaja perässä...

Heh, Tero tokas tänään ettei mun kuulemma tarvitsisi olla ihan samanlainen kuin Tiuku kaikin puolin... ;) Faktahan on, että mun ja Tiukun luonteet on aika samantyyliset, mutta nyt on hampaatkin, ainakin melkein. Alkoi viisaudenhampaat vihottelemaan oikein kunnolla, niin tänään kiskottiin sitten kaksi kerralla.

Päästiin viime viikonloppuna sitten PITKÄSTÄ aikaa treenaa agilityä, ja sen huomasi :). Lauantaina hallilla Tiuku kaahotti ties minne, meni ylimääräisiä esteitä ja toisaalta teki niitä "ihania" shelttiohituksia (mun mielestä) loogisille esteille. No, päätin sitten mennä kokeilemaan BAT:in epiksiin sunnuntaina, kun tuota kisatilannetta pääsee niin harvoin treenaamaan. Kuten arvata saattaa, samanlainen meno jatkui potenssilla kymmenen :D. Mutta jos jotain hyvää pitää kaivaa niin kontaktit oli OK. Ekalla kierroksella vahvistin kosketusalustoilla, toisella ei apuja. Roni ei ikinä oo kauheesti innostunut kisatilanteista, joten pitää totutella toisenlaisiinkin kisakumppaneihin. Tiuku kävi kisapaikalla ihan kierroksilla, riekkui laidalla ja näytti niin polleelta ettei sille voinu ku nauraa. Hassu pieni :). No, ei muuta ku lisää treeniä vaan. Kuhan terveinä pysyttäis!

Keskiviikkona Tiuku pääsi vielä Timo Rannikon treeneihin. Timo koulutti meitä viime talvenakin ja tykkää ihan törkeästi noista treeneistä. Timon koiralla on samanlaisia "paimennusongelmia" kun Tiukullakin, joten me saatiin ihan täsmäopastusta ongelmiimme. Just tätä me ollaan tarvittukin, ihanaa! Nyt aletaan treenaamaan pyörimistä ja juoksemista LÄHEKKÄIN. Tiukuhan aina haluis ottaa etäisyttä, mutta nyt se on vaan pakko opettaa tulemaan oikeasti lähelle, ja pysymään siinä. Vaikeeta, mutta niin tärkeetä.

Tuimakin pääs pitkästä aikaa hallille treenailee ja se oli yllättävän hieno :). Tehtiin ihan vaan paria hyppyä ilman rimoja ja putkeen lähetystä. Se on tooooosi nopea, mutta ei oikein tahdois irrota. Irtoamisen vahvistusta siis tulossa. Tehtiin myös kosketusalustaa puomin laskevalla osalla ja aika hyvin tyyppi tajus mitä haluttiin. Tästä on hyvä jatkaa :).

Nyt särkylääkettä naamaan ja koiruuksien viereen soffalle parantelemaan oloa!

Vastoinkäymisiä

Taas on ollut pitkähkö tauko viime kirjoituksesta, mutta en ole viime aikaisten tapahtumien ja niiden aiheuttaman ahdistuksen takia jaksanut vaan kirjoitella...

Ensinnäkin, viime tekstissä mainitsin, kuinka hienosti Tiukun hampaiden tikit onkaan parantunut. Väärin. Viikko leikkauksen jälkeen huomasin kauhuissani, että tikit ei ollutkaan mennyt umpeen kunnolla kummaltakaan puolelta!! Soitin pikaisesti eläinlääkärille ja saatiin samana päivänä tulla näyttämään tikkejä. Ell tarkasti diagnoosini oikeaksi, ientaskut olivat auki ja Tiukun ikenet olisi pakko operoida uudestaan... Ei muuta kuin parin päivän päästä koira uudestaan uneen, leikkauspintojen tuoreistaminen ja uudet tikit. Lisäksi saatiin 10 päivän antibioottikuuri. Mä olin niin surullinen Tiukun puolesta, että se piti uudestaan rauhoittaa ja että sen suun desinfiointia piti jatkaa taas puolellatoista viikolla. Tiuku inhoaa ihan yli kaiken sitä desinfiointiainetta. Se maistuu ilmeisesti ihan kammottavalle ja raukka kuolaa ainakin puolen tunnin ajan desinfioinnin jälkeen todella paljon. Kuolaa valuu siis ihan noroina, ei vain mitään yksittäisiä pisaroita.

Toiseksi, huomasin vähän yli kaksi viikkoa sitten, että Tiukun kylkeen oikealle puolelle oli tullut melko suuri (3,5 cm x 2 cm) muljuva patti. Mä oon melkein satavarma, että se ilmestyi vuorokaudessa, sillä edellisenä iltana silittelin Tiukua kyljistä pitkin vedoin. Kyllä tuollaisen patin olisi huomannut jo silloin. Aloin heti kelaamaan mielessäni kaikkia mahdollisia diffejä rasvapatista pahanlaatuisiin kasvaimiin. Ahdisti tosi paljon. Tiukun uusintaleikkauksessa otettiin patista sitten ohutneulanäyte, mutta näytteestä ei kuitenkaan paljastunut oikein mitään. Vaikka näytteen tutki ihan osaava patologi, ei hänkään saanut näkyviin kuin vain muutaman makrofagin. Näytteen edustamattomuuden takia ei siis kannattanut lähettää näytettä eteenpäin. Puhuttiin lääkärin kanssa, että syynä olisi kaikkein todennäköisimmin ollut joku kova isku kylkeen. Tässä tapauksessa näytteestä olisi kuitenkin pitänyt löytyä punasoluja. Mikään rasvapattikaan se ei ollut, kun rasvasoluja ei näkynyt. Päätettiin siis jäädä seurantalinjalle.

Patin koko ei ollut kahdessa viikossa muuttunut mihinkään ja puhuttiin jo alustavasti patin poistosta eläinlääkärin kanssa. Ell oli kuitenkin vielä puhunut myöhemmin samana päivänä koululla (tämä ell on siis myös meidän koulun opettaja) kolmen muun patologin kanssa ja heidän kaikkien mielestään patti ei ainakaan kovin todennäköisesti ollut mikään pahanlaatuinen kasvain. Mitään varmaahan ei kuitenkaan voinut ilman edustavaa näytettä sanoa, mutta tämä oli heidän tulkintansa. En tiedä mitä seuraavaksi tapahtui, mutta seuraavana päivänä näiden keskustelujen jälkeen patti alkoi pienenemään lähes yhtä nopeasti kuin se oli kasvanutkin. Kyllä sen patin "jämät" saa vielä tuntumaan, jos oikein kaivelee, mutta oon niin huojentunut, kun se lähti pienenemään. Ilmeisesti joku isku olikin saattanut aiheuttaa sen, mutta kyllä sitä pitää vielä tarkkailla.

Me käytiin vielä eilen Tiukun kanssa osteopaatti Markus Laioksella Hyvinkäällä ja hän huomasi, että täsmälleen samassa kohdassa patin kanssa oli Tiukun selkärangassa jumi. Liaos pohti, että rangan jumi on saattanut tulla iskun yhteydessä tai sitten jumi on aiheuttanut patin. Tiuku niskasta löytyi myös yksi lukko, mutta onneksi molemmat saatiin avattua. Kaikkien ihaninta oli kuitenkin, että Tiukun lantio oli nyt aivan suora! Lantion vinous on ollut Tiukun ongelmana aina välillä keväästä lähtien ja nyt se oli vihdoin saatu monen hoitokerran jälkeen paljon paremmaksi. Tulipa hyvä mieli :).

Hampaista tuli myöskin vaihteeksi hyviä uutisia. Ikenet oli vihdoin umpeutunut nätisti, vaikka aluksi tilanne näytti huonommalta. Tiuku saa taas syödä normaalia nappularuokaa ja leluilla palkkaaminenkin on sallittu jo viikonloppuna :). Tämä merkitsee siis sitä, että päästää pitkästä aikaa taas treenaamaan agilityä! Varsinaista liikuntakieltoahan Tiukulla ei ole ollenkaan ollut, mutta en ole halunnut ottaa agilityä, kun sitä on saanut palkita vain nameilla. Kyllä makkara olisi toki kelvannut, mutta mun mielestä lelu toimii meillä vaan niin paljon paremmin agissa. Ollaan siis otettu vaan muutamia kertoja kontakteja ja keppejä mielen virkistykseksi. Suunnitelmissa olisi siis mennä viikonloppuna vähän treenailemaan viiden viikon treenitauon jälkeen, jos neiti ei nyt aloita juoksuja ennen sitä. Kovasti on jo merkkejä ilmassa, mutta mun mielestä vois malttaa vielä hetken ;).

Jos joku ihmettelee miksi jutut on ollut niin Tiuku-painoitteisia, niin syynä on Tuiman "eristäminen". Tehtiin Teron kanssa koiran vaihtoa niin että Tuima meni Terolle ja mä sain Kimun vaihdossa. Kimu ja Tiuku ei juurikaan leiki, niin Tiuku sai rauhassa parannella hampaitaan. Tuima taas on viettänyt laatuaikaa Teron kanssa ja ne onkin yhdessä treenaillu keppejä, kontaktin alkua, pöydänjalan kiertämistä yms. Hauskaa on vissiin ollut kummallakin :D!

Mä toivoisin niin kovasti, että ainakaan hetkeen ei taas tulis tuollaisia vastoinkäymisiä. On vaan niin kauheaa, kun omalla rakkaalla lemmikillä on joku pielessä :/. Jotenkin sitä koko ajan murehtii mielessään, vaikkei asialle mitään voisi konkreettisesti tehdäkään. Mutta pitää nyt olla tyytyväinen, kun suunta ainakin tällä hetkellä on paljon parempi :).

Kaikenlaista agilitystä hampaisiin

Taas olis kasa kaikenlaista kerrottavaa...

Tiuku oli JAU:n järjestämällä 1.-2. luokkalaisten leirillä 19.-20.9. Kouluttajina olivat Jaakko Knuutti, Emilia Rainetoja sekä Sanna Kobylin. Koulutusta oli varattu kummallekin päivälle 2 x 2h. Meillä meni viikonloppu yllättävän mukavasti. Siis vain muutama hassu esteen ohitus, siis ihan minimaalinen määrä siihen entiseen menoon verrattuna! Nyt Tiuku bongaili vähän liikaakin hyppyjä, mutta perempi näin ;). Muutenkin Tiukulla oli hyvä draivi päällä ja onnistuttiin tekemään vähän vaikeampiakin ohjauskuvioita. Takaakierrotkin sain toimimaan! Hieman päänvaivaa tuotti vaikea lähtys S-putkelle sekä kentän keskeltä löytyvät lihapullat. On tuo sen verran ahne possu, että aina lihapullan haistettuaan, meni keskittymiskyky ihan täysin. Ärsyttää vaan, että niitä nameja on viljeltävä kenttä täyteen...

Seuraavana viikonloppuna meidän piti suunnata Nokialle Vappu Alatalon hyppytekniikkakurssille. Mutta toisin kävi. Tiuku alkoi olemaan torstai-iltana ihan outo. Se jätti syömättä ruokansa, jota se ei IKINÄ ole tehnyt! Se oli myös hyvin vaisu sekä oksensi kerran. Kuumetta ei kuitenkaan ollut, joka olisi selittänyt nuupeuden. Suolikin toimi normaalisti. Jäätiin sitten seurantalinjalle ja Tiuku alkoikin jo viikonlopun loppua kohden olemaan oma normaali ihana itsensä. Syytä tuohon ei siis löytynyt, mutta epäiltiin olisiko tiistain osteopatiahoito voinut saada aineenvaihdunnasta jotain liikkeelle yms. Tiuku on kuitenkin käynyt useamman kerran osteopaatilla ja mitään oireita ei aikaisemmin ole esiintynyt.

Koska me ei sitten lähdetty Nokialle, pääsi Roni kisaamaan sunnuntaina piirinmestaruuksista mun kanssa. Roni ei oo ollut aikoihin kisoissa ja kyllä se tykkäs. Ekalta radalta saatiin nolla, mutta eihän se ajassa muille pärjännyt. Oli kuitenkin Roniksi ihan OK. Toka rata kaatu huonoon ohjaussuunnitelmaan ja tuloksena oli hylky. Oli kyllä hauska kisata Romppasen kanssa pitkästä aikaa, kun se osaa niin paljon ja ymmärtää mun ohjausta ;).

Maanantaina 28.9 poistettiin Tiukun peitsihampaat ei molemmat yläkulmurit. Halusin poistaa ne nyt varmuuden vuoksi, sillä ikinä ei tiedä koska ne alkaa tuottaa ongelmia. Tiukun leikkaus oli mun kesätyöpaikassani, joten oli onneksi tuttu paikka Tiukulle. Leikkaus meni oikein hienosti ja Tiuku oli jo maanantai-iltana ihan normaali. Se ei ole ollenkaan valittanut kipuja, eikä poistetut hampaat ole häirinneet sitä ollenkaan. Olen nyt kuitenkin varmuuden vuoksi antanut kipulääkettä ja suu on desinfioitu kerran päivässä. Viikko mennään pehmeällä ruualla ja lisäksi sillä on kahden viikon repimislelu. Tuo toinen kohta on vähän vaikeampi toteuttaa, kun Tiuku tykkäis repiä ihan mitä vain ;). Tuimaltakin lähti yläkulmurit, molemmat kylläkin vetoleikin seurauksena. Onneksi purenta näyttää ihan hyvältä, toisesta yläkulmurista on vielä vähän vaikea sanoa, kun hammas ei ole vielä kunnolla kasvanut. Mutta toivotaan parasta :)!

Ai niin, viimeisempänä muttei vähäisimpänä, Tuima täytti puoli vuotta 2.10.2009 :D! Onnea myös Blitzille, Tipille ja Zenille :) :)!

Oli vähän pikapäivitys, mutta voisin yrittää laittaa ensi viikon alussa uusia hienoa kuvia koiruuksista :).

Parhaat treenit ikinä!!

No niin, oliskohan jo aika nousta taas tästä hiljaiselosta... Tässä kuukauden sisällä on toki tapahtunut yhtä ja toista niin koirien kuin ihmistenkin elämässä, mutta ajattelin vain lähinnä raa´asti skipata ne ja jatkaa tästä päivästä.

Tai no, oikeastaan, pitää muutama päivä mennä taaksepäin: tämän viikon tiistaihin. Meillä oli vikat Janne Pukkilan vetämät treenit ja Janne oli tehnyt meille aika kimuralta vaikuttavan radan. Alussa oli kaikenlaista kääntymistä ja kiemuraa, loppuradalla vähän enemmän suoraa. Tero heittikin rataantutustumisessa, että "Ei taida olla ihan Tiukun alku" tms. Olin itsekin ajatellu just samaa sovittaessani peräkkäin jaakotusta, takaakiertoa, valssia ja sylkkäriä. Mut Tiukupa päättikin näyttää meille molemmille. Se oli meinaan ihan SUPERHIENO! Koira, joka ei yleensä käänny sitten mitenkään, tai ainakin ihan megakaarroksella, teki tosi nätit käännökset ja toimi just niinkun halusin. Ja meillä onnistui ihan huippuhienosti jaakotukset, takaakierrot yms. peräkkäin (vaikka takaakiertoahan sen ei edes pitänyt osata :D). Ja niin, mikä hienointa, se ei ohittanut yhtään hyppyä, ihan uskomatonta! Siis sitä sai ihan oikeasti ohjata ja käskyttää, ja se kuunteli ja luki mua. Tehtiin YHDESSÄ rataa, aika makeeta!

Jotta ei menis ihan hehkutukseksi, pitää mainita, että radan loppupuolella Tiuku otti häiriötä jostain hajuista tms. joten pätkittäin ei sitten toiminut ollenkaan. Mutta en nyt jaksa ottaa stressiä tosta, koska moni muukin koira bongas samat hajut, ja koska suurimmaksi osaksi se oli niin mainio :D!

Oon leijunut nyt kaksi viimeistä päivää tästä onnistumisesta ja voi olla, että viikonlopun koulutusleirillä tulee taas karu palautuminen maanpinnalle. Mut kiva, että välillä tulee näitä onnistumisiakin! Kummasta kasvattaa itseluottamusta ja uskoa meihin ;).

Liitelyä ja kajakin siirtoa

Onpas viikossa taas tapahtunut kaikenlaista, ettei ihan tiedä mistä aloittaisi...

Tiistaina jätin Tiukun treenit välistä, kun paranneltiin vielä selkää. Sen sijaan keskiviikkona sain jo Maarelta luvan mennä vähän treenailemaan, jotta nähdään miten liikkuu rasituksessa. Mentiin Teron kanssa sijaistamaan äitiäni Juha Oreniuksen treeneihin. Laitoin Tiukulle rimat ihan miniminikorkeuteen, sillä hallin pohjakin oli hieman pehmeä. Rata oli melko vaikea, sillä siinä oli paaaaljon takaakiertoja. Ja takaakierrot on tosi hankalia Tiukulle, tiesin sen. Se ei oikein mitenkään haluaisi hypätä sitä hyppyä mua kohden, sillä olisi paljon helpompaa ja mukavampaa kiertää se koko este. No, otettiin rataa sitten pätkissä ja osittain meni jopa ihan hyvinkin.

Ensinnäkin pitää kertoa ne hyvät jutut:
1) Tein pariin kohtaa jaakotuksen ja hitsi kun se toimi hyvin. Tiuku, joka kaarrattaa yleensä PALJON, käänty tosi nätisti heti siivekkeen jälkeen. Näitä lisää!
2) Tiukun motivaatio oli kohdillaan ja se liikku tosi hyvin. Oli taas oma normaali itsensä, ihanaa!

Mutta sitten niihin ongelmiiin:
1) Kuten sanoinkin jo: TAKAAKIERROT, varsinkin jos siihen tulee valssi perään. Pitää muistaa, ettei rintamasuunta jää Tiukua kohti, kun sen pitäisi hypätä se hyppy mua päin, sillä muuten se hidastaa ja alkaa arpoa pitikö tulla vai ei. Ensin pitää treenata ihan helpotettuna esim. lelu kädessä, tavallaan vetää se siitä riman yli ja palkata. Aloin vaan miettimään, että miten sitten Tiukulle saisi mahdollisimman selkeästi kerrottua, että mikä on takaakierto ja koska kyseessä onkin normaali hyppy. Ettei sitten lähde taas painelemaan tavallisten hyppyjenkin ohi. Tuntuu, että nää hypyt on kyllä yks suurimmista ongelmista tällä hetkellä, joten lisää perustreeniä ja paljon palkkaa niille. Pitäis jotenkin tehdä hypystä yhtä kiva juttu kuin putkesta tai kontakteista.
2) Kontakteilta vapauttamista pitäisi treenata lisää. Kokeiltiin, että tuleeko Tiuku pois A:lta, jos jatkan matkaa juosten ja "kisanomaisesti" vapautan sen kontaktilta matkalla. No ei tullut. Ei se ihan ymmärtänyt, että miksen pysähdy vapauttamaan sitä kontaktilta, kuten yleensä. Olen ihan tiedostamattani opettanut kontakteilta vapauttamista siten, että olen aina pysähdyksissä. Paikka on kuitenkin onneksi vaihdellut. Se on tosi ihanaa, että Tiuku juoksee täysillä kontaktin päähän ja jää sinne odottelemaan, mutta tuota vapautusta pitää vielä vahvistaa. Ja muutenkin pitäisi nyt tehdä enemmän häiriötreeniä yms. kun oikea paikka on alkanut löytyä hyvin.
3) Mun pitäis luottaa tuohon koiraan enemmän, että kyllä se osaa. Mun lähtöasenne oli tähänkin treeniin sellainen, että tämä harjoitus on kyllä ihan liian vaikea Tiukulle. Tuntuu vaan, että meidän yhteinen tatsi agilityssä on nyt vähän hukassa noiden taukoilujen jälkeen, mutta kyllä kai se sieltä jostain taas löytyy...

Torstaina Tiuku lomaili treeneistä ja perjantaina käytiin pikaisesti ottamassa kentällä pari hyppytreeniä lauantain hyppyklinikkaa varten. Otettiin myös muutama toisto esteistä, jotka tuntuvat nyt olevan kaikkein vaikempia Tiukulle, eli keppejä, rengasta ja keinua. Perushyppysarjat, jotka oli meille hyppyklinikalla pari viikkoa sitten opetettu, meni tosi kivasti. Viimeksi Tiukulla oli hankaluuksia viiden esteen sarjalla, mutta nyt se meni tosi hienosti! Kepit meni oikealta puolelta hienosti loppuun asti vauhdilla ja sisäänmenotkin onnistui lähettämällä suorasta kulmasta. Sisäänmenoissa pitää vaan rauhoittaa tilanne, että Tiuku saa oikeasti itse miettiä mistä sinne kepeille mentiinkään sisään. Kisoissa se käy niin kierroksilla, ettei sitä tilannetta saa rauhoitettua tarpeeksi ennen keppejä. Joten suora kulmakaan ei tunnu onnistuvan, joten lisää treeniä (tähänkin) ;). Rengas meni muuten hyvin, mutta pidemmällä suoralla se pääsi kerran menemään sivusta. Tuntuu, että tässä on sama ongelma kuin kepeillä, jos Tiuku saa mennä mun edellä, se hakee hyvin oikean välin. Mutta jos mä meen sen vieressä, tai jopa edellä, niin sillä tulee kauhea kiire ja loikkaa ihan mistä välistä vaan... Tehtiin sitten niin, että mä lähetin kauempaa sitä renkaalle ja Tero palkkas sen sitten renkaan jälkeen lelulla eteen. Se toimi oikein kivasti. Keinu meni ihan OK, vähän se ällöttää Tiukua, mutta kunnon herkkupalkalla toimii hyvin ja hakee oikeaa kontaktipaikkaakin hienosti. Pitäisi saada keinu vielä kivemmaksi, oikein superhauskaksi. Tein vielä pari toistoa puomia keinun perään, niin oppisi joskus erottamaan kumpi on kumpi.

Lauantai-illasta meillä oli jatkoa Ulla Kaukosen pitämälle hyppyklinikalle. Tiuku meni paria treeniä: pitenevää sarjaa, sarjaa okserilla ja etäisyyden arviointia. Tiuku osas tosi hyvin arvioida muuttuvia etäisyyksiä, eikä kompuroinut tällä kertaa rimoihin kertaakaan. Sarja, jossa oli keskellä pieni okseri oli sille hieman vaikeampi. Ulla sanoikin, että se tuli hitaammin ja varovaisemmin okserille, jonka jälkeen tuli taas lisää vauhtia sarjan loppuosaan. Pientä rimakammoisuutta siis huomattavissa. Kotiläksyksi saimme tehdä lisää kokoamistreenejä ja matalaa okseria. Hyppyklinikan jälkeen lähdin vielä Tiukun ja Tuiman kanssa ajelemaan kohti Kasnäsiä siskon luo. Oli muuten pikkuisen pimeätä ajella yksin tuolla saaristossa, jossa ei juuri katulamppuja harrasteta. Hieman alkoi tuntua syksyltä... :(

Sunnuntaina meidän oli tarkoitus siirtää siskon muuttokuorma + kahden istuttava kajakki takaisin Keravalle kesän jälkeen. Ei muuta kuin hurja määrä tavaroita sisään ka kajakki Volvon katolle. Koirat sai pakkausten ajan kirmailla saaristomaisemissa ja kyllä niillä oli hauskaa :). Tiukun mielestä on ihan parasta juoksuttaa Tuimaa ja Tuiman mielestä on huippua jahdata Tiukua. Ihana parivaljakko! Muuten kotimatka meni ihan hyvin, säästyttiin jopa sateilta koko päivänä, mutta kajakista tuleva ääni oli jotain kammottavaa. Ihan kuin oltais ajettu 1-vaihteella 80 km/h koko matka! Päässä surisee vieläkin. Koirillakin oli vähän ihmeteltävää, kun auton katolta kuului ties mitä epämääräisiä ääniä ;).

Tällä viikolla olis sitten tarkoitus mennä tiistaina Tiukun kanssa Janne Pukkilan treeniin ja vähän naksutella lisää Tuimalle. Maahanmeno alkaa jo sujumaan, kun keksin miten se olis parasta sille opettaa. Käden avulla vetämällä se ei oikein tuntunut tajuavan, kun tuota maavaraa ei hirveästi pikkukoiralla ole. Laitoin sitten Tuiman seisomaan tuolille, joten sain vedettyä käden paljon alemmas kuin mitä ennen. Ja heti se tajus. Nyt menee jo ilman tuolin apuakin. Fiksu jätkä :)! Huh, tulipas pitkä sepustus. Voisi päivittää vähän useammin, niin ei tarvis kaikkia touhuiluita tunkea samaan tekstiin.

Viikonlopun kuulumisia

Ollaan nyt otettu melko rauhallisesti tuon Tiukun "sairasloman" takia. Perjantaina käytiin kiertämässä Tiukun ja Tuiman kanssa Kaitalampi, joka oli oikein mukava lenkki. Ei nuo koiruudet vieläkään halunneet mennä uimaan, pieni kahlailu riitti niille oikein hyvin. Olisi niin mukavaa, jos Tiuku tykkäisi uida, tekis hyvää sen selälle. Molemmat tulevat veteen niin pitkälle kuin vain kurottamalla yltävät, mutta uimaan eivät suostu tulemaan.

Lauantaina mulla oli päivystysvuoro klinikalla ja otin Tiukun ja Tuiman mukaan. Tuima sai samalla rabiesrokotuksen, joka oli sitten vika näistä pentuajan rokotuksista. Tuima oli niin ihanan reipas töissä, ei se edes huomannut rokotusta (vaikka rabies kyllä yleensä kirvelee) ja touhotteli siellä ympäriinsä. Kovaäänistä pölynimuria se vähän vierasti, mutta uskalsi kuitenkin tulla syömään nameja ihan sen vierestä. Tiuku taasen olis lähinnä halunnut tappaa sen imurin, hyökkäili kulman takaa siihen kiinni. Hassu taistelusheltti ;).

Sunnuntaina lähdin shelttien kanssa treffaamaan Marikaa Helsingin keskustaan. Ollaan käyty Tuiman kanssa jo kerran aikaisemmin keskustassa, jolloin se oli jo tosi coolisti, joten nytkään ei ollut mitään ongelmaa. Siellä se kulki häntä pystyssä ihmisten lomassa ja tykkäs kun sitä rapsuteltiin. Oli kyllä ihan huippuihanaa nähdä Marika, ei olla taas aikoihin ehditty vaihtaa kunnolla kuulumisia :). Marika kans tykkäs Tuimasta tosi paljon, mitä nyt aluksi vähän naureskeli sen hassulle kojottiolemukselle...

Ai niin, nykyään uskon täysin siihen, että koira oppii parhaiten levon aikana :). Oon pikku hiljaa opettanut Tuimalle kosketusalustaa, mutta en oo ehtinyt mitenkään säännöllisestu treenailla. Viimeksi jäätiin sellaiseen tilanteeseen, että Tuima selkeesti jo vähän alkoi tajuamaan, mikä tän jutun idea on. Mutta sunnuntai-iltana se pikkumies yllätti mut täysin! Se tiesi täsmälleen mitä sen piti tehdä ja työskenteli ihan pirun kovalla vauhdilla. Ihan huippua :)!!