Tiuku ja Tuima

Tiukun nelivuotissynttärit :)

2011-12-28T23:18:00.002+02:00

Ihana Tiuku-Piukunen täyttää tänään jo hurjat 4-vuotta :). Kylläpä aika on mennyt nopeasti, vastahan se tuli mulle. Tiuku sai pikkutyttöjen tapaan synttärit "koirien HopLopissa" eli suunnittiin agilityhallille. Ja kyllä Tiukulla olikin hauskaa! Fyssarin viime kertaisten ohjeiden mukaan ollaan alettu nyt nostaa rimoja takas medikorkeudelle leikkauksen jälkeen ja ei niissäkään näyttänyt olevan ongelmaa. Ja ei muuta kuin korttia kortin perään (heh, innostuin vähän näistä kollaaseista ilmeisesti :D).

P.S. Näin tänään ekan leskenlehden tien laidassa lämppälenkillä! Varma kevään merkki on siis jo täällä ;).

Iloista Joulua ja onnellista Uutta vuotta 2012!

2011-12-23T14:43:00.004+02:00

Koirat ei tykännyt kortin tekemisestä ja Tiukullakin tipahti pipo silmille just kriittisellä hetkellä ;).

Tämän kortin myötä haluan toivottaa kaikille oikein iloista Joulua ja onnellista Uutta Vuotta 2012! Loppuvuosi on läheisten menetysten takia ollut surullinen, joten toivotaan, että ensi vuosi tulisi olemaan edeltäjäänsä paljon parempi :).

Kuulumisia

2011-11-10T12:24:00.000+02:00

Voisi taas vähän päivittää meidän kuulumisia. Pääasiassahan ne on agilitykuulumisia... :) Olisi kiva harrastaa koirien kanssa jotain muutakin lajia, näin niin kuin vastapainoksi, mutta mulla ei vaan valitettavasti ole aikaa. Ja agilityynkään ei kyllä aina ole (lähinnä koulun ja pakollisten päivystysten takia), mutta tehdään miten ehditään ja huvittaa :).

Tässä välissä ollaan käyty kisaamssa mm. Purinalla, Porvoossa ja Hyvinkäällä. Mainitsemisen arvoisia kisasuorituksia on Purinan tuplanollavoitto ja hyppyserti 25.9 sekä samassa paikassa 23.10 nollavoitto (ja Teron kanssa toinen sija hyppäriltä). Myös JAU:n kisoissa 22.10 saatiin nolla hyppäriltä (2. sija). Muuten onkin sitten tullut hylkyjä ja virheitä, mutta nekin on lähinnä ohjaajan mokia... Ensi vuoden arvokisanollista puuttuu nyt 2 agilitynollaa ja hyppynollia on jo 2 ylimääräistäkin. Onneksi kuitenkin tupla ja voitto löytyy, joten eiköhän noi kaksi irtonollaakin sieltä jostain liikene. Tuima on ollut nyt kisoissa ihan superreipas ja on parantanut vauhtiaan ja draiviaan tosi paljon :). Aikaisemmin tuntui siltä, että se meni treeneissä aina lujempaa, mutta nyt eroa ei kyllä vauhdin puolesta enää huomaa. Hieno pieni mies!

Tuima käy nyt tosiaan viikottain Timo Rannikon treeneissä ja kyllä kisaradat on tuntunut yksinkertaisilta näiden treenien jälkeen ;). Radat on siis vielä melko vaikeita meille, mutta ainakin on nyt huomattu mitkä asiat on Tuimalle vielä vaikeita. Pistän tähän alle nyt listan asioista, joita pitäisi saada vielä vahvistettua. On helpompi suunnitella omatoimitreenejäkin, kun tietää mitä treenata.

Asioita, joita Tuiman pitäisi treenata:
* Irtoaminen
Ensin vain yhdellä esteellä niin ettei ylimääräisiä esteitä häiriönä ympärillä. Lähetetään vain sanalla ja avustaja palkkaa, kun koira hyppäämässä estettä. Palkka ei ole siis valmiina näkyvissä. Etäisyyttä kasvatetaan vähitellen. Eri esteillä sama juttu, helpointa aloittaa normihypyllä ja putkella. Puunkierrot varmasti myös vahvistaisivat tätä. Myös ratatreeneissä muistettava antaa koiran irrota enemmän.
* Sylkkäri
Etenkin niin päin, että joudun tekemään käsiliikkeen vasemmalla kädellä, ei vaan toimi! Oikea parempi.
* Kepit
Häiriön lisääminen, kulmien vaikeuttaminen, takaaleikkuut 90 asteen kulmasta, loppuun valssi/persjättö, leijeröinti
* Kontaktit
Häiriön lisääminen, katsotaan mitä kestää. Palkka valmiiksi edessä. Keinuun vielä lisää vauhtia.
* Takaaleikkuu
Varsinkin hyvin tiukkojen kääntöjen jälkeen hankala saada irtoamaan pois ohjaajasta.

Irtoaminen pelkällä käskysanalla oli aluksi tosi vaikeaa Tuimalle. Se vaan tuijotti mua, eikä vilkaissutkaan esteeseen. Odotin sitten niin kauan kunnes se katsoi estettä ja sanoin hyppykäskyn. Aluksi oltiin tosi lähellä estettä ja kasvatin etäisyyttä pikku hiljaa. Lopetettiin siihen, että välimatkaa oli 5 m. Tuima oli selkeästi pohtinut asiaa treenien välissä, sillä tokassa treenissä sen katse oli melkein heti hypyssä ja lähti sinne tosi hienosti joka kerta. Etäisyys saatiin helposti ainakin 8 metriin ja lähestymiset viistostakin toimi hienosti. Mä olin kyllä ihan yllättynyt siitä, kuinka se oikeasti tajusi jotain noin hienosti ;).

Tehtiin myös suoran putken kanssa irtoamista ekassa treenissä. Näitä ollaan tehty joskus aiemminkin, joten siinä ei ollut ongelmaa. Viime tiistaina siirsin irtoamistreenin sitten lyhyelle mutkaputkelle. Tuimalla on aina ollut ihan hirveän vaikeaa irrota mutkaputkelle, jos tullaan sieltä mutkan suunnasta, siis sinne suljettuun kulmaan. Nyt vaikeutin lähetyskulmaa pikku hiljaa niin, että lopulta seistiin putken takana ja niin se vaan hienosti osasi hakea myös sen vaikean kulman. Pidemmällä ja tummemmalla putkella oli vielä vähän vaikeampaa, mutta saatiin myös se muutamalla toistolla toimimaan. Kun lisäsin treeniin muutaman hypyn ja oman vauhdin, oli irtoaminen taas paljon vaikeampaa. Rauhallisessa tilanteessa Tuima siis pystyy skarppaamaan hyvin, mutta vauhdissa irtoaminen on vielä vaikeampaa, kun se on niin tarkka mun omasta liikkeestä. Ei muuta kuin lisää treeniä siis alle!

Treenattiin myös vähän sylkkäreitä niin, että oli kaksi hyppyä vierekkäin, jotka piti hypätä samasta suunnasta (väliin tuli siis välistä veto) ja sitten piti vaihtaa puolta itse. Mulla on todellakin ihan järkyttävä puoliero oikean ja vasemman käden kanssa ja näin selkeästi se ei vielä ole tullut esiin. Oikealla kädellä mun liike on tosi luonnollista ja Tuimakin tajuaa hyvin mitä yritän sille sanoa. Vasemman käden liike on jotenkin hätäistä ja liikeratakin ihan väärä, joten Tuima kääntyy lähes aina väärään suuntaan tai ei hyppää hyppyä ollenkaan. Kun mä jouduin ihan oikeasti treenaamaan myös sitä vasenta puolta, niin alkoi sekin sitten sujumaan pikku hiljaa. Testattiin myös sitä, että ohjasin hypyn ja välistävedon koiran puoleisella (sisä)kädellä, päästin Tuiman hieman edelle ja sitten heitin sen toisella kädellä seuraavan hypyn yli niin että leikkasin itse takaa (olisko tossa ollu vähän poispäinkäännön suuntaista liikettä?). Oli kyllä ihan superhuono selitys, mutta se toimi kaikkein parhaiten :D. Myös valssi väliin on ihan OK, mutta varmasti hitain.

Sitten vielä Tiuku-asioita :). Tiuku on nyt päässyt paristi tuuraamaan Rannikon treeneihin ja se on mennyt niin superisti! Timo on nähnyt Tiukun myös silloin "huonoimpina" aikoina, jolloin se ohitti kaikki mahdolliset hypyt, joten on hauskaa, että selkeää kehitystä on tapahtunut. Jos vertaa viime talven treeneihin, niin Tiuku on nyt paljon keskittyneempi treeneissä eikä ota juurikaan häiriötä. Tiukusta huomaa heti, että häiriössä vauhti tippuu, se haukkuu ja menee aikalailla korvattomaksi. Nyt kisoissa on huomattu vähän samankaltaisia oireita, joten kisahermoja Tiukulle odotellaan vielä ;). Radat saattaa mennä oikein mainiosti, kunnes Tiuku keksii taas jossain ihme kohdassa oman pikku tempauksensa... Tuiman kanssa tosiaan virheet on pääsääntöisesti ohjaajasta riippuvaisia, mutta Tiukun kanssa hermoja koetellaan välillä ihan kunnolla. Onneksi Tiuku on kuitenkin muuten maailman paras ja ihanin koira, joten tätä asiaa ei nyt jakseta ottaa liian vakavasti. Jos kokonaisuutta agilityssä ajatellaan, niin kehitystä on kuitenkin tapahtunut, mutta melko hidasta tuo eteneminen on ;).

Tiuku on nyt kuitenkin agilitytauolla, sillä se leikattiin maanantaina Apexilla. Tiuku on pitänyt steriloida on vaikka kuinka kauan, mutta "sopivaa" hetkeä ei ole tullut. Nyt valeraskaudet kuitenkin on pahentunut niin paljon joka juoksusta, että päätös oli helppo tehdä. Muutenkin Tiukun mieliala on ollut ihan riippuvainen sen juoksujen vaiheesta ja hormonit on vetänyt sen aina melko masentuneeksi ennen juoksuja, juoksejen aikana ja juoksujen jälkeen. Tiuku steriloitiin tähystyksellä, sillä olen kuullut siitä todella hyvää. Kudostrauma ja leikkauksen jälkeinen kipu on tosi pientä verrattuna siihen perinteiseen tapaan ja sen on kyllä Tiukustakin huomannut. Tyyppi nukkui koko maanantain, mutta tiistaina se oli jo aivan liian pirteä. Tiuku ei vaan ymmärrä, miksei se voi juosta Tuiman kanssa vapaana vaan pitää mennä vain tyhmiä lyhyitä remmilenkkejä.

Mulla olis itsellä tossa viikonloppuna pari yöpäivystystä (16 h ja 12 h) putkeen ja sen jälkeen olisi vielä Janita Leinosen agilitykoulutusta hallilla. Fiksu ehkä nukkuisi, mutta en mä viitti hyvää treeniä "turhaan" jäättää välistä. Toivottavasti ajatus ja askel kulkee edes jotenkin silloin :).

:(

2011-10-04T10:03:00.011+03:00

Tähän blogihiljaisuuteen oli tällä kertaa ihan "oikea" syy. En oikein tiennyt mitä olisin kirjoittanut ja miten, mutta tuntuu, että jotain tänne blogiinkin olisi kirjoitettava. Suurin osa on varmaankin jo lukenut suru-uutisen Facebookista, mutta niille jotka eivät tiedä: pikku-Tuimia ja pikku-Cindyjä ei tullutkaan, menetimme kummankin pennun :´(. Kirjoittelin tähän muistiin jotain tapahtumia ko. illalta, osittain itseäni varten ja osittain jos joku muu tästä jotain oppisi...

Synnytys alkoi sunnuntai-iltana aivan normaalisti. Poltteet oli hyviä ja olin varma, että ensimmäinen maha-asukki tulee ihan pian maailmaan. Kun pentua ei kuitenkaan kuulunut, alettiin hieman huolestumaan. Kävelytettiin Cindyä ympäri kämppää ja kokeilin tuntuuko pentua kanavassa. Jotain kalvopäällysteistä sain sormiini tuntumaan, joten odoteltiin vielä vähän, koska Cindy ponnisteli todella hyvin. Kun pentu ei ollut vieläkään ulkona, soitin kouluuni eli YES:iin (yliopistollinen pieneläinsairaala) ja he käskivät vielä odottaa vähän. YES oli ihan tukossa potilaista ja Aistikaan ei päivystänyt juuri sinä yönä. Päätettiin lähteä YES:iin, vaikka enää ei päästykään puhelimella läpi.

Ensimmäinen pentu oli jumissa synnytyskanavassa, kuten olin jo arvannut. Se oli niin suuri, ettei se olisi päässyt mitenkään päin itse syntymään. Teki tiukkaa, että saatiin se eläinlääkärin avustuksella ulos. Komea merlepoika oli kuollut, kun se viimein pääsi ulos. Ultralla tarkistimme, että toisen pennun sydän löi vielä, mutta sen syke oli valitettavasti aivan liian hidas. Se ei selviäisi normaalista synnytyksestä ja sektioonkin alkoi olemaan kiire. Sunnuntaiöissä on se huono puoli, että leikkaava kirurgi ei tietenkään odota sairaalassa mahdollisia potilaista skalpelli ojossa, vaan jouduttiin taas odottamaan... Leikkauskaan ei ollut helppo, Cindy kun halusi viimeiseen asti taistella pysyäkseen hereillä. Kun kaunis, mutta iso merlenarttu viimein saatiin ulos, elvytin ja hapetin sitä suunnilleen puolen tunnin ajan. Hoitaja sanoi tunteneensa aluksi hyvin heikon sydämen sykkeen ja näki sen kerran vetävän henkeä, mutta tämän jälkeen sen pieni sydän ei enää lähtenyt pumppaamaan :(. Olo oli jokseenkin kauhea, kun jouduin kertomaan aulassa odottaville Helille ja Terolle miten oli käynyt. Pääasia oli kuitenkin, että Cindy kuitenkin selvisi hyvin leikkauksesta ja toivotaan ettei lisäkomplikaatiota enää tule. Ajallisesti synnytykseen ei mennyt eläinlääkärin mukaan liian kauan, mutta nyt meni jokin muu pieleen :(.

Vaikka olenkin "vain" uroksen omistaja, niin silti tämä tuntui ihan hirveältä ja niin käsittämättömän epäreilulta. Pennut tuntuivat jo lähes "omilta", sillä ihana Heli oli ottanut mut niin hyvin mukaan tähän juttuun. Ja vaikka mulla ei olisikaan ollut mahdollisuutta ottaa pentua juuri nyt, niin olisin kovin kovin mielelläni seurannut pikku-Tuimien ja pikku-Cindyjen kehittymistä ja elämää tulevaisuudessa. Mä olen varma, että niistä olisi tullut ihan älyttömän kivoja shelttejä :).

No elämä jatkuu ja pikku hiljaa pystyy jo hyväksymään tapahtuman, vaikka se edelleenkin tuntuu niin epäreilulta. Päivät on onneksi vilahtanut hyvin nopeasti hevossairaalassa ja ollaan päästy vähän treenaamaan agilityäkin. Tuima tosiaan aloitti nyt JAU:n SM-ryhmässä, joka tarkoittaa sitä, että Timo Rannikko kouluttaa meitä nyt ainakin vuoden ajan kerran viikossa. Ihan huippua, tykkään niin kovasti Rannikon koulutustavasta :). Tekee varmasti tosi hyvää meille!

Viikonloppu meneekin poikkeuksellisesti ei-koiramaisissa merkeissä. Lähden siskoni kanssa Kööpenhaminaan lomailemaan, rentoa meininkiä siis tiedossa. Tulee kyllä just sopivaan saumaan tuollainen pieni irtiotto :). Sitä odotellessa...

Hyppyratojen kirous rikottu!

2011-09-18T21:48:00.006+03:00

Mä oon ollut jo jonkin aikaa jokseenkin varma, että mulla ja Tuimalla on joku kirous hyppyradoilla. Me ei olla IKINÄ, siis ei missään luokassa, onnistuttu tekemään nolla hyppärillä. Se on ollut monta kertaa niin pirun lähellä, mutta aina on käynyt jotain. Eilen kuitenkin kirous rikkoontui ja saatiin eka hyppyratanolla Ojangossa piirinmestaruuskisoissa! Olipa vaan hieno fiilis ;). Rata oli melkoista vääntöä, eikä tuntunut mitenkään erityisen hyvältä (en tiedä voiko tuollainen vääntö tuntua koskaan niin mukavalta), mutta ihan kivasti se kai sitten meni :). Sijoituksemme oli lopulta 3. (58:sta koirasta), joka oli meille kyllä ihan todella kiva saavutus :)! Samalla saatiin myös meidän eka hyppyserti! Piirinmestaruuskisojen agilityradalla Tuima kolautti muurin alas käännöksessä jostain syystä, joten siitä tulos 5. Piirinmestaruuskisojen yhteistuloksissa oltiin siis lopulta kuudensia, johon en voi olla kuin tyytyväinen (toki ihan vähän harmittaa se "turha" muurin pudotus). Videoita ei valitettavasti ole, kun kepo oli reissussa.

Tänään kisattiin seuranmestaruuksista Järvenpäässä. Meillä oli Ville Liukan mielenkiintoinen rata, jossa oli muutama hieman vaikeampi kohta. Kepit tuotti monille vaikeuksia ja olihan se sitten mun ja Tuimankin kompastuskivi. Kepeille tultiin suorasta putkesta (joka oli A:n alla) melkein 90 asteen (suljetussa) kulmassa. Jotta Tuima ei olis mennyt A:lle, ohjasin kepit niin, että mun piti leikata niiden päässä. Nää leikkaukset on sujunut treeneissä ihan kivasti, mutta kovin varmat ne ei vielä ole. Tuima haki tosi hyvin sisään oikein, mutta mun leikkaus oli sitten ilmeisesti hieman väärin ajoitettu tai liian voimakas, koska se hämääntyi ja kääntyi mua kohden. Oli jotenkin tosi vaikea miettiä omaa liikkumistaan, kun suoralla putkella piti pinkoa ihan täysillä, mutta kepeille oliskin pitänyt jarrutella jotenkin sulavasti. Mutta keppejä lukuunottamatta meidän rata oli oikeasti tosi hieno! Olin ihan fiiliksissä siitä raivosta ja vauhdista jolla ihana Tuimani liikkui :). Putkien takaaleikkuitakin tuli varmaan kolme ja nekin sujui niin kivasti. Sijoituksena 2. kun nollia onnistuttiin tekemään vain yksi kappale.

Musta tuntuu, että virallisissa kisoissa ja vieraissa paikoissa Tuima ei mene vielä ihan niin lujaa tai niin raivolla kuin se treeneissä menee. Nyt tutussa ympäristössä sama raivo oli myös kisatilanteessa, kuinka huippua :). Mä haluun uskoa vielä, että kunhan tota kokemusta, rutiinia ja itseluottamusta tulee vielä lisää, niin se lopullinen apinanraivo löytyy myös kisaradoilta. Syysskabojen virtaavalla hyppärillä se näkyi, mutta kun sais sen vielä näihin käännös-väännösratoihin :).

Myös Kimu ja Tiuku pääsi kisaamaan seuranmestaruuksista. Kimun radalla oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita, virheiltäkään ei yllättäen vältytty ;). Mutta Kimulla oli superhauskaa päästä kisaamaan pitkästä aikaa! Tiuku teki vitosen (lopetti kepeillä liian aikaisin, tätä teki muuten tosi monet koirat kun ne oli seinään päin ja alusta muuttu kesken hiekasta nurtsiin). Muuten Tiuku oli tosi hieno ja kuunteli niin nätisti :). Tiukulla on ollut nyt melko pahat valeraskausoireet, mutta toivottavasti ne olis nyt menossa ohi. Suunnitelmissa onkin sitten leikata Tiuku ensi kuussa, niin ei tarvi enää miettiä näitä juoksuja ja valeraskauksia.

Olipas vaan kyllä kiva viikonloppu :). Ensi viikolla taas Saarelle hoitamaan lemmuja, vasikoita, possuja ja heposia, ihanaa maalaiselämää siis luvassa!

Tässä vielä muisto kesästä. Oltiin paljon Karkkilan mökillä ja koirat sai uida joka päivä. Tiukukin oppi hyppäämään laiturilta, mikä yllätti mut ihan täysin (kuvassa kylläkin Tuima)!

Pikku-Tuimia tulossa :)

2011-09-15T22:38:00.008+03:00

Tai oikeastaan pikku-Tuimia ja pikku-Cindyjä :). Ja niitä olis toivottavasti tulossa jo ihan kohta, lasketun ajan mukaan lokakuun alussa! Niin jännää ja hauskaa :).

Ihanainen Cindy-neito (Fi AVA Tytylän Unelma) tosiaan astutettiin Tuimalla elokuun alussa ja pennuista voi kysellä lisää Heli Kallioniemeltä. Toivottavasti loppuaika menee hyvin ja maailman tulee ihania ja terveitä shelttejä!

Blogin päivittäminen on (taas vaihteeksi) ollut hyvin katkolla. Mulla on alkanut 5. vuosi eli klinikkavuosi koulussa ja vapaa-aikaa ei ihan hirveästi ole. Harmittaa ettei ehdi agilityynkään panostaa kovinkaan paljon, mutta mennään nyt näin tämä vuosi. Ensi kesänä mulla pitäisikin sitten olla väliaikaiset eläinlääkärin oikeudet, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Hui :).

Sitten vielä läjä kuvia meidän elokuun vaellukselta Kuusamosta. Kierrettiin osa isosta karhunkierroksesta ja lisäksi tehtiin päiväreissuja ympäriinsä. Olipa kyllä ihanaa vaeltaa koirien kanssa. Tämä on ollut jo pidempi aikaisena haaveena :). Harmi vaan, kun Tiuku joutui juoksujensa takia jäädä kotiin. No, toivottavasti päästään ensi kesänä pidempi reissu kaikkien koirien kanssa :).

Väsähtynyt pikkukoira nukahti energiajuoman (oikeasti sis. vettä) ja proteiinipatukan viereen ;)

Osallistumisoikeus SM-kisoihin

2011-06-03T23:08:00.007+03:00

Eilen oli varsin mukavaa :). Päivällä koirat sai juosta ja uida sydämensä kyllyydestä mökillä ja illalla suunnattiin Janakkalaan kisaamaan. Kisatkin meni ihan kivasti :). Tuimalle tuplanolla sijoilla 3. ja 2. Radat löytyy täältä. Samalla saatiin se vika SM-kisoihin tarvittava nolla. Karsintoihin puuttuu vielä yksi, kun Teron tekemää nollaa ei sinne hyväksytä. Mulla oli arvokisat tavoitteena varsinaisesti vasta ensi vuodelle, mutta onhan se hauskaa päästä hakemaan kokemusta isoista kisoista jo tänä vuonna. Viimeksi taisin osallistua arvokisoihin vuonna 2008 Ronin kanssa, joten senkin takia tämä oli varsin hauska yllätys. Me ei missään tapauksessa olla vielä valmiita, ei Tuima eikä minä, mutta tänä vuonna mennään näillä eväillä. Kokemuksen lisäksi olisi mukava onnistua tekemään agilityä yhdessä, niin että me oltais siellä radalla pari :). Lisäksi itse haluaisin kyetä ohjaamaan riittävän rauhallisesti sekä koittaa olla juoksematta koiran tielle ;).

Tänään kisattiin vielä Ojangossa pari starttia Mia Laamasen radoilla. Eka rata oli turhan vaikea meille. Ajattelin ettei Tuima hae putkea, mutta niin vain sorruttiin perinteiseen putki-puomiansaan. Lisäksi matkalla saatiin vielä toinenkin hylly ja jotakin kaarroksia. Toinen rata oli sitten paljon parempi! Yksi rima (35 cm) kolautettiin alas, kun en ihan malttanut odottaa Tuimaa tarpeeksi kauan. Mutta muuten se oli kyllä ihan huippuhieno rata. En varmistellut lopussa ollenkaan vaan mentiin täysillä eteenpäin :). Ja hienosti mentiinkin, Tuima oli super :). Tehtiin myös muuten kahdesti putken takaaleikkuu ja ne onnistui hyvin. Pitäisi vaan uskaltaa enemmän leikkailla putkilla, ettei aina tarvis tunkea sitä kökkövalssia väliin. Vikasta radasta jäi kyllä hyvä fiilis, joten seuraavan kerran voidaan (toivottavasti) starttailla samalla fiiliksellä Nastolassa.

Myös Tero ja Tiuku on olleet päteviä! Pari sai ekana kolmosluokan kisapäivänään heti hienon nollan ja toinen tuli eilen Janakkalassa. Kyllä Tiuku-Piuku on kehittynyt ihan hirveästi, ei uskoisi välillä samaksi koiraksi :). Toivottavasti suunta pysyy samana jatkossakin.

Mulla alkaa maanantaina työt Forssassa, joten minä ja sheltit ollaan siellä arjet kesäkuun loppuun asti. Tiistaisin ajan kyllä treeneihin ;). Mutta onneksi ennen töitä pääsee vielä rentoutumaan mökille, jee :).

Tämän postauksen ihanat kuvat Pääsiäiskisoista on Irene Vinhan käsialaa. Kiitos paljon kuvista!

Tiuku on tuore kolmosluokkalainen :)

2011-05-23T14:43:00.003+03:00

Uskomatonta, mutta totta, Tiuku pieni sohvakääryle nousi 3-luokkaan lauantaina Purinalla. Terolla ja Tiukulla on nyt ollut tosi hyvä vire päälle. Viime viikon lauantaina pari kaappasi Kirkkonummella hyppyradalla nollan ja viikon päästä Purinalla toisen hyppärinollan ja agilitynollan, voittoja kaikki :). Tiuku ja Tero oli ihan oikeasti PARI ja ne teki yhdessä hommia <3. Tästä lähtien tyypit kisaakin sitten isojen tyttöjen luokassa, kuinka huippua :)!!

Tiukun kanssa mikään agilityssä ei ole ikinä ollut itsestäänselvyys ja parin vuoden takaisen kaamean onnettomuuden takia luulin jo, ettei Tiukusta ikinä tulisi agilitykoiraa... Niin vain pikku hiljaa kuntoutuen Tiuku parani ja nyt se on pysynyt säännöllisillä fyssari- ja osteopaattikäynneillä ihan hurjan hyvässä kunnossa. Lisäksi kun ottaa huomioon "pikku-bc":n paimennuskaaret, esteiden ohijuoksut ja ties mitkä muut ongelmat, niin nyt voidaan olla melkoisen onnellisia :). Paljon työtä on tehty ja sitä on hurjasti vielä edessä, mutta suunta näyttää hyvältä!

Tuimis vetäs myös Purinalla yhden voittonolla. Rata ei ollut nätein näin ohjauksellisesti, mutta fiilis sitäkin parempi. Eilen keräiltiin Mujusen radoilla pikkuvirheitä, mutta hauskaa oli silti. Mulla vaan olis pitänyt olla joko puoli metriä pidemmät jalat tai sitten Tuiman pitäisi oppia irtoamaan paremmin. Koska mun jalat ei varmaan enää kasva, niin tiedän mitä aletaan treenata... :D

Nyt mä lähden ystävien kanssa Saksaan moikkaamaan vaihdossa olevaa kaveria! Pakkaukset on luonnollisesti vielä vähän kesken, vaikka tossa puolen tunnin päästä pitäisi lähteä.

Kisoja ja treenejä

2011-05-13T22:17:00.011+03:00

Jes, nyt on vika tenttikin pois alta ja voi keskittyä näihin koirahommiin enemmän :). Kyllähän meillä toki nyt vielä koulu jatkuu, mutta vähän helpompana onneksi!

Tässä on viime päivtyksen jälkeen vähän kisattu ja treenailtu. Pääsiäissunnuntaina kisattiin Tuiman kanssa kolme starttia Purinalla ilman sen kummempaa menestystä. Yks kiva vitonen tuli hyppikseltä, ainoa virhe tuli omasta ohjausmokasta. Luulin Tuiman lukinneen jo hypyn ja juoksin pois alta, jolloin Tuimis tulikin liikkeen mukana hypyn ohi. Vappuna ei kisattu vaan suunnattiin kaverin mökille Sipooseen kera 7 koiran. Olipas kyllä mukavaa! Seuraavat kisat sen sijaan oli Järvenpäässä viime lauantaina (7.5), jossa varakartturi Tero ohjasi Tuimaa mun järkyttävän flunssan takia. Tuloksena oli pari hylkyä ja yksi kiva nolla. Hylyt tuli vähän hassuista virheistä: Tuima juoksi muutaman esteen ohi ja putkessa kävi väin kääntymässä. Pitää kuitenkin muistaa, että Tuima ja Tero ei oo juurikaan keskenään treenaillu (tai kisaillu), joten tosi hyvin mun mielestä ;). Niin ja tekihän Tero Kimunkin kanssa yhden nollan!

Tiuku ja Tuima sai jatkaa nyt kesäkaudellakin T-ryhmässä, josta ollaan tosi tyytyväisiä! Ihanaa, kun on ryhmälleen oikeasti paneutunut kouluttaja. Viime tiistaina treenailtiin erilaisia keppikulmia ja ne meni ihan hyvin. Avokulma vaatii vielä vahvistusta ja mun itse pitäis muistaa etten sekoita Tuiman etenemistä. Mun pitäis vaan malttaa ja lähteä liikkeelle vasta kuin Tuima on löytänyt oikean välin. Tuima haki tosi kivasti keppejä, kun kutsuin sen paikaltaan keppien lopusta tai kun tehtiin suljettuja kulmia. Tästä on hyvä jatkaa :).

Tänään treenattiin irtoamista Iida Vakkurin opeissa. Ja kyllä hyvät treenit olikin! Aluksi tehtiin perusirtoamista, jossa meille vaikeaksi osottautui putkeen takaaleikkuu, varsinkaan kun koiraa ei saanut saattaa esteille. Saatiin hyvin vahvistettua putkea ja lopulta se sujuikin tosi hyvin! Toinen putki olikin sitten vähän hankalampi. Tuima kääntyi ihan salamana räksyttämään mulle, kun ei tiennyt mihin olisi pitänyt mennä. Näitä siis treeniin, edelleen. Välillä musta tuntuu ettei me muuta kuin putkia treenatakaan, mutta kyllä me vielä joskus saadaan ne sujuvaksi. Onhan ne nyt kuitenkin onneksi edistynyt pikku hiljaa.

Toinen treeni oli meille vielä hankalampi. Ohjauksellisesti se ei ollut mikään mahdoton, mutta vaikeata oli se, että koiran olisi pitänyt osata suorittaa esteitä vaikka ohjaaja oli kaukana. Jo perus takaakierto tökki, kun en ollut liikkeelläni vahvistamassa Tuimaa. Pätkittiin treeniä osiin ja Iida palkkaili Tuimaa aina irtoamisesta. Mun piti itse yrittää ohjata tosi rauhallisesti ja kun vihdoin onnistuin siinä, niin Tuimakin irtosi vähän paremmin! Mun ohjaustyyli sopisi kuulemma jollekin hyvin/liian irtoavalle bortsulle, mutta Tuima ei tarvis niin vahvaa hallussapitoa ;). Tämä on aivan totta ja nyt mun pitää oikeasti keskittyä omaan ohjaamiseen, varsinkin rauhallisempiin käsiin. Sain kyllä tästä treenistä ihan hirveästi uusia ajatuksia ja oivalluksia, joten tosi hyvä fiilis jäi :)! Ja eiköhän se Tuimakin jotain oppinut, ainakin se joutui ihan oikeasti välillä miettimään. Mut oli kiva kuitenkin kuulla, että Tuimalla olisi ihan oikeasti edellytyksiä oppimaan irtoamaan kunnolla. Kyllä sitä irtoavuutta varmasti tulee, kun koira saa lisää itseluottamusta ja varmuutta tähän hommaan. Ei kai sitä kaksivuotiaana nyt valmis tarvitsekaan olla ;).

T-ryhmän treenejä varten meidän piti miettiä, miten haluaisimme kehittyä itse ohjaajina. Tällä hetkellä haluaisin oppia valitsemaan juuri ne Tuimalle sopivimmat ja nopeimmat ohjausvaihtoehdot. Lisäksi ohjausjutuista haluaisin oppia paremmin etenkin persjätöt/sokkarit, koska mun omat valssit on liian hitaita ja paikalla pyöriviä. En vielä osaa hahmottaa kunnolla, että mihin kannattaa/ehdin tehdä sokkarin, joten varsinkin kisoissa luotan ihan liikaa valsseihin. Lisäksi olis kiva osata paremmin myös esim. niistoja, sylkkäreitä, saksalaisia jne. Tuima on kuitenkin ohjauksellisesti ihan erilainen koira kuin esimerkiksi Roni tai Tiuku, joten tässä on kyllä opeteltavaa. Onneksi tää opettelu kuitenkin on tosi hauskaa, itseasiassa agility ei ikinä ole ollut yhtä hauskaa kuin nyt Tuiman kanssa :).

Viikonloppuna suunnitelmissa on vähän kisailua ja nauttimista siitä, ettei kouluhommia ole kuin ihan pienesti. Mukavaa viikonloppua kaikille! Kuvat on otettu pääsiäisenä, joilloin ei näköjään ollutkaan vielä kovin vihreää. Onneksi ulkona on nyt niiiin paljon vihreämpää :).

Huima Tuima

2011-04-22T21:35:00.007+03:00

Meillä oli melko hieno päivä tänään :). Tuloksellisesti mun "agilityurani" menestyksekkäin päivä ikinä! Mä en ole siis ikinä aikaisemmin voittanut 3-luokan kisoja ja palkintopallillekin päässyt muistaakseni vain yhden kerran (Roni oli Kokkolassa jaetulla 2. sijalla joskus vuosia sitten)... Tuimispa sitten ylitti kaikki odotukset ihan 6-0 ja kiskas Hyvinkäällä tuplanollan sijoilla 1. ja 2. Tuosta voitosta saatiin myös meidän toka agilityserti. Tokalla radalla hylly oli kyllä senttien päässä, mutta muuten ei ollenkaan hullummin ;).

Videot radoista löytyy täältä. Heh, huomaa myös kannustava valmentaja ja videokuvaaja tokan radan aikana ;).

Ihana ihana Tuima!

Kevät!

2011-04-19T19:46:00.023+03:00

Mä rakastan sitä kuinka kevät on täällä! Musta on vaan niin ihanaa kuinka luonto alkaa vihertyä pikku hiljaa. Ja se lisääntyvä valon määrä tekee kyllä niiiin hyvää! Valitettavasti keväisin on kuitenkin yleensä niin paljon koulukiireitä, että havahtuu yhtäkkiä siihen, kuinka kaikki lumi onkin hävinnyt jonnekin ja puissa on jo ihan vihreät lehdet... Tämäkin vuosi oli koulussa ihan liian rankka, mutta onneksi toisin kuin edellisenä vuosina meillä on enää yksi tentti jäljellä, jee! Nyt mä oon hyvin ansaitulla pääsiäislomalla, joten blogikin sai herätä talviunestaan ;).

Tässä on viimeisen "kunnon" päivityksen jälkeen toki tapahtunut vaikka mitä, mutta keskitytään niihin ajankohtaisiin asioihin ;). Ollaan nyt treenattu melko ahkerasti ja kisaamassakin käyty aina välillä. Treenaaminen näköjään tuottaa tulostakin, sillä ihana pieni Tuima nousi kolmosluokkaan lauantaina 9.4 TSAU:n kisoissa Liedossa nollavoitolla :). Radalla mun oma rytmitys oli ihan hukassa ja Tuima luki yhden lähetyksen takaaleikkuuksi. Lisäksi kontakteilla oli vähän hidastelua, jonka ajattelin johtuvan siitä, että Tuima vetäs ekalla radalla komean lentokeinon (ensimmäistä kertaa ikinä :O), joten tais vähän epävarmuutta pukata. Tuima aloitti kisauransa 9.10, joten tasan puoli vuottahan tuohon nousuun meni. Mikään kiire mulla ei ollut Tuiman kanssa edetä ja kisasinkin tosi mielelläni noissa alemmissa luokissa. Nyt oottelenkin hyvin kiinnostuneena, mutta myös hieman jänskättäen noita kolmosluokan startteja :). Vielä on hirmuisesti opettelemista varsinkin itsenäisyydessä ja irtoamisessa. Samoin putkille ja kontakteille tarvittais lisää varmuutta ja nopeutta. Mut eiköhän se tästä pikku hiljaa :).

Tässä on vielä lista Tuiman nousuun oikeuttavista nollatuloksista. Kaivelin koneen uumenista vielä kasan videoitakin mukaan.
su 07.11.2010 A agilityrata Helsinki -8,96 2. LUVA
la 01.01.2011 A agilityrata Hyvinkää -14,96 2. LUVA
su 23.01.2011 A agilityrata Hyvinkää -12,97 1. SERT --> siirto 2-luokkaan
la 12.02.2011 B agilityrata Hyvinkää -10,16 1. LUVA
su 20.02.2011 B agilityrata Kirkkonummi -10,37 1. LUVA
la 09.04.2011 B agilityrata Lieto -10,64 1. SERT --> siirto 3-luokkaan

Tuima pääsi starttaamaan ekat kolmosen starttinsa viime sunnuntaina 17.4 Lohjalla. Valitettavasti mua tarvittiin töihin päivystämään, mutta onneksi Tero lupasi mennä kokeilemaan kisaamista Tuiman kanssa. Vaikka parilla oli takanaan vain muutama yhteinen treenikerta, niin tuloksena oli hienosti 5 (kielto aidalta) ja 0. Nollalla pari sijoittui vielä tokaksi ja sai agilitysertin :). Harmi kun ko. kisasta ei ole videota, olisin mieluusti itsekin katsonut miltä meno näytti. Mutta kartturin mukaan hyvin meni ja hauskaa oli :)!

Ai niin, laitetaan vielä video Ojangosta 15.4, kun kävin Tuiman kanssa treenamassa kontakteja epävirallisissa kisoissa. Kontaktien treenaamiseen rata olikin ihan sopiva, sillä kontakteja kertyi yhteensä 5 kappaletta :D. Ekalla radalla palkkasin kaikki ja tokan otin kisanomaisesti. Olin kyllä tosi tyytyväinen tokaan rataan, sillä kontaktit oli nätit ja Tuima irtos tosi hyvin putkiin. Ainoastaan keinu oli vähän hidas, kun tyhmyyksissäni käskytin sitä liian kovasti. Ekalla radalla ei kenuilla ollut mitään ongelmaa. Pitää nyt olla tarkkana tuon keinun kanssa, sillä herkästi reagoi mun äänensävyyn.

Myös Tiuku on päässyt starttailemaan Teron kanssa muutamissa kisoissa. Tiukun kanssa toi agility ei aina ole ihan yksinkertaisinta, joten kisatuloksetkin on vaihdellut kaaoksista supereihin ;). Yleisin ongelma on edelleen keppien sisäänmeno. Kyllä Tiuku osaa ne treeneissä ihan hyvin, mutta kisatilanteessa keskittyminen ei ihan riitä. Samoin se ottaa tosi helposti häiriötä yleisöstä ja toivonkin, että nyt kesän tullen tämä vähän helpottaa kun pääsee ulos kirmailemaan. Mutta jos puhutaan niistä superradoista, niin yksi sellainen tuli Liedossa 9.4, jolloin Tiuku voitti ylivoimaisesti luokkansa ollessaan ainoa tuloksen saanut ;). Aika oli kylläkin nopein kaikista tuloksen saaneista koirista (siis myös maxi- ja minikoirat), joten kyllä se lujaakin meni. Mä olin ihan superonnellinen Tiukun ja Teron puolesta radan jälkeen, sillä kyseessä oli parin eka yhteinen virallinen nolla! Tais siinä pari ilonkyyneltäkin vierähtää :). Tiukun kanssa tuo onnistuminen on niin harvinaista herkkua, että sitä osaa ihan oikeasti arvostaa täysin rinnoin! Video radasta löytyy täältä. Ei tuokaan rata toki mikään täydellinen ollut, mutta se oli paras tähän mennessä ;). Uskoisin, että kunhan Tiukun ja Teron yhteistyö vielä paranee entisestään ja Tiuku saa lisää itseluottamusta, niin niistä tulee oikein hyvä pari <3.

Tiuku ja Tuima kävi eilen hierottavana Timo Rannikon luona. Meillä oli päässyt tulemaan vähän pidempi väli fysioterapiasta, joten ajattelin että hieronta olis paikallaan tähän väliin. Tiuku oli oikein loistavassa kunnossa. Sillä oli vain hieman jäykkyyttä rintalihaksissa ja lantiossa, mutta kokonaisuudessaan se tuntui kuulemma erinomaiselta. Niin ihanaa, että Tiuku on nyt pysynyt kunnossa, vaikka ollaan suht ahkerasti treenattu ja kisattu :). Tiuku kun on ollut aikoinaan välillä hyvinkin toispuoleinen ja jumissa, joten tällaiset uutiset on aina mahtavia. Tuima sen sijaan oli kauttaaltaan enemmän jumissa. Lisäksi se (edelleen) jännitti käsittelyä niin, että kireyksien astetta ei pystynyt kunnolla määrittämään. Ei se mitenkään huono ollut, mutta huonompi kuin Tiuku. Tuima on luonteeltaan vaan niin paljon räjähtävämpi, rämäpäisempi ja jännittyneempi kuin Tiuku, joten ei kuulemma ihme että lihakset on kovemmalla. Timo sai sen hyvin hoidettua, joten käynti oli kyllä ihan paikallaan. Nyt mun pitää vaan skarpata Tuiman venyttelyjen ja palauttavien hierontojen kanssa. Lisäksi ei olisi huono idea lisätä ruokintaan esim. 1-2 krt viikossa jotain eläinperäistä proteiinia. Samoin varsinkin treeneissä on huolehdittava, että Tuima juo tarpeeksi ja pitkien kisapäivien aikana (varsinkin kuumassa) voisi elektrolyyttiliuoksesta olla apua palauttavana. Lisäksi me jumpataan säännöllisesti fyssarin antamilla jumppaohjeilla, jotta tuo kehonhallinta olisi entistä parempi. Urheilevalla koiralla on aina jonkin verran jumeja, mutta pitää yrittää pitää ne nyt mahdollisimman vähäisinä :).

Lopuksi vielä video "laiskan miehen agilitystä". Heh, päätettiin treeneissä vaan kokeilla kuinka hyvin Kimu irtoaa. Ja hyvinhän se suorittais vaikka koko radan Teron istuessa keskellä kenttää ;). Kimu on pikkuisen estehakuinen koira, voikun Tuimis saisi edes ripauksen tuosta irtoamisesta :D.

Kuvapläjäys on otettu 16.4 Uutelasta. Huippua pääsiäistä kaikille!

Ihana Tiuku ;)!

Tuima 2 vuotta

2011-04-02T23:18:00.003+03:00

Jee jee, tästä vois tulla "synttäriblogi" ;). Jaksan päivitellä tasan kaksi riviä siitä, kuinka joku täyttää vuosia. Vähän olen ahkera. Ehkä voisin päivitellä treeneistä ja kisoistakin edes sen kaksi riviä, olis sekin jotain... ;)

No mutta kuitenkin, itse asiaan, ihana mahtava pieni (raivo)apinamme Tuima täytti tänään kokonaiset 2 vuotta! Thaimaan reissumme jälkeen olen huomannut Tuimiksessa yhä enemmän makakiapinamaisia piirteitä: se ääntelee kuin apina (varsinkin nyt kun on "vähän" kevättä rinnassa tai sitten treeneissä repiessään raivoisasti lelua), hyppii kuin apina (syliin, sohvalle, sohvapöydälle...) ja kyllähän se nyt pieneltä apinanpoikaselta näyttääkin :D. Mut onneks pikkuapinat on tosi jees ja ollaan ihan huikean tyytyväisiä pikkuiseemme. Vaikka se kiihtyy nollasta sataan sekunnissa, osaa se välillä olla ihan lunkistikin. Ihana kotikoira, mutta samalla myös mahtava harrastuskoira <3.

Onnea myös muille Elementeille: Tipille, Zenille ja Blitzille :)!!

Alla vielä suht tuore kuva synttärisankarista :).

Tiuku kolme vuotta :)!!

2010-12-28T21:56:00.004+02:00

Hurjan paljon onnea maailman ihanimmalle 3-vuotiaalle Tiukulle :)! Tiuku on ihan huippu tyyppi ja se ilahduttaa meitä suunnattomalla elämänilollaan joka päivä <3!

Tiuku poseeraa "hieman" pienempänä ;).

Ihanaa Joulua ja ikimuistoista Uutta Vuotta 2011!

2010-12-23T23:42:00.001+02:00

Varsinaisia päivityksiä tulossa ehkä tässä loman aikana ;)...

Päivityksiä pitkästä aikaa... ;)

2010-10-16T15:27:00.005+03:00

Hups, "pikkuisen" on blogin päivittäminen näköjään jäänyt :D. Vaikka tykkäänkin seurata ahkerasti muiden blogeja, niin on se vaan kummaa ettei sinne omaan tuu mitään tekstiä... Vaikka kaikenlaista päivittämisen aihettakin on tapahtunut!

No niin, vois tehdä pikakertauksen näistä viimeisen 3 kk:n tapahtumista :). Aloitetaan vaikka niistä kivoimmista jutuista. Eli siirtyminen agilityyn: Tiuku on saanut mun kanssa kaksi LUVA-nollaa (jotka on ollu voittoja kaiken lisäksi), Hattulassa 4.9. ja Purinalla 25.9. Mahtavaa :). Tiuku on petrannut ihan hirvesti menoaan agissa, nykyään jopa kääntyy paremmin eikä enää painele hyppyjen ohi paimenkaarta tehden niin paljon. Ollaan tehty sille paljon helppoa ja motivoivaa treeniä LIHAPULLApalkalla, ja johan alkoi käteentulo ja kääntymisetkin sujumaan. Tiuku on lisäksi saanut todella paljon itseluottamusta koko touhuun ja on selvästi paljon onnellisempi koira nykyään. Ihana ihana pieni :). Tero ja Tiuku on startannut muutaman kerran yhdessä ja ihan hyvin on lähtenyt sujumaan. Välillä Tiukulla on tullut mammaa ikävä, mutta ainakin treeneissä näyttää lupaavalta. Katsotaan nyt miten heidän yhteistyönsä lähtee rullaamaan. Video Hattulasta ja Purinalta!

Tuima on myös päässyt liitelemään. Korkattiin viralliset kisat Riihimäellä 9.10 ja nyt Tuima on sitten virallisestikin mini, huippua :). Eihän se nyt mikään rajatapaus ollutkaan, mutta aina pienet jännäyksen aiheet tossa mittaamisessa tuppaa olemaan. Kisat meni oikein mukavasti. Tuloksena tuplahylly, mutta hyvät hyllyt oli. Ekalla putkella Tuimaa jostain syystä jänskätti takakaarteen musta mutkaputki. Tuima kävi siellä sisällä, tuli samaa reittiä ulos, eikä enää sitten uskaltanut mennä sisään. Rauhoitin tilanteen, jonka jälkeen se onneksi meni loppujen lopuksi putkeen. Muutamalla muullakin koiralla oli ongelmia ko. putken kanssa, joten Tuima ei ollut ihan yksin pelkoineen. Tokalla radalla tuli ohjausmoka, Tuima lukitsi lähetyksen takaakierroksi ja hyppäsi hypyn väärin päin. No, näitä sattuu. Molemmilla radoilla oli ihan kelpaavat kontaktit (A ja puomi), keinulla vähän muisteltiin oikeaa paikkaa (jäi tassun mitan liian ylös). Ehkä pientä kontaktien varmistelua oli havaittavissa, mutta enköhän uskalla pikku hiljaa antaa Tuimallekin enemmän itsenäisyyttä niillä. Kepit haki hyvin sisään, mutten pelkurina vielä uskaltanut kokeilla niitä toiselta puolelta (niin että itse olen koiran vasemmalla puolella). Ehkä ensi kisoissa uskaltaa jo luottaa toiseenkin puoleen, jos on tarvis. Rengaskin sujui, vaikka se on ollut treeneissä hieman vaihtelevalla menestyksellä viimeaikoina. Musta tuntui, että varsinkin ekalla radalla Tuima oli ehkä himpun hitaampi, kun mitä se on treeneissä ollut. Toisaalta kyseessä oli Tuimalle ihan uusi halli ja virallisten kisojen tilannekin oli ihan vieras. Ei se hidas ollut, mutta vähän haki hyppyjä yms. Ehkä se vauhti tulee kokemuksen myötä, joten en vielä ala panikoimaan tätä asiaa :). Videot ekalta ja tokalta radalta!

Meillä alkaa ensi viikolla vihdoin ohjatut agilitytreenit hallilla. Superhienoa, mulla on ollut viikottainen kouluttaja viimeksi ehkä 4 vuotta sitten... Tiuku ja Tuima pääsi JAU:n T-ryhmään, joka on suunnattu tavoitteellisille 1- ja 2-luokan koirakoille. Odottelen treenejä jo innolla :)!

Pikkuset on käynyt myös näytelmissä. Tuima oli elokuun alussa Kuopiossa Sawo Showssa. Tehtiin ihana reissu Eran, Hannan, Sadun, Mariellan ja koiralauman kanssa. Mulla oli ihan superkivaa, kiitos teille kaikille <3! Tuima sai 2 x EH ja 1 x H, joten nyt on näyttelytulokset ykkäsruusukkeeseen saatu. Samalla saatiin myös se AVA:an vaadittava tulos, jee. Reissun paras anti taisi kuitenkin olla se, että Tuima oppi sisarustensa kannustamana UIMAAN. Siitä on nyt myöhemmin tullut ihan vesipeto, hyppi jopa laituriltakin mökillä. En olis ikinä uskonut, mutta ihan parasta ;). Tiukukin kävi pyörähtämässä kehässä Hyvinkään ryhmänäyttelyissä ja sai ERIn. Me mentiin hakemaan sitä sinistä nauhaa, joten tää tuli hieman yllätyksenä :D. No, tuomari oli ”melko” avokätinen noiden pinkkien nauhojensa kanssa, mutta ei se meitä haittaa. Se oli sitten Tiukun eka ja tältä erää vika virallinen näyttely ;).

Mitäs muuta? Mä sain mun kesän projektin päätökseen ja nyt mulla on kansitettuna valmis oma itsetehty eläinlääketieteen lisensiaatin tutkielma. Lisuri vastaa siis gradua, joten se on mun päättötyö. Eipä jää ainakaan valmistuminen 3-4 vuoden jälkeen tästä työstä roikkumaan. Hommia oli tosi paljon, mutta onpahan se nyt sitten tehty. Huh! Aiheena oli jotain niinkin yksinkertaisen kuuloista kuin: ”Luonnonvesistä ja linnuista eristettyjen Campylobacter jejuni –kantojen sekvenssityypit sekä sekvenssityyppien liittyminen aineenvaihduntaan, apoptoosin induktioon ja vastustuskykyyn vaikuttaviin tekijöihin” ;).

Mulle iski ihan järkyttävä flunssa ja oon nyt jo viikon ajan yrittänyt saada tätä pois. Huomenna olis kisat Kirkkonummella, johon niiiiiin haluaisin päästä kirmaamaan. Toivotaan parasta ja katotaan mikä olo on aamulla. Sain muuten äidin vanhan digijärkkärin (Canon EOS 20D) omaksi, joten tänne blogiin saataa jatkossa jopa tulla muutamia kuvia (HUOM, ehkä :D). Pitäkää peukkuja, että tää flunssavirus vihdoin malttais jättää mut ja pääsisin kirmailemaan kera Tuimatsun!

Loppuun päivänpiristys: Pystykorvainen erivärisilmäinen Tiuku, joka päätti tiputtaa kaikki karvansa kerralla (onneksi näyttelyn jälkeisenä päivänä, niin ja kuvan laatukin on muuten aivan loistava ;)).

Hellereissuja

2010-07-17T11:16:00.003+03:00

Ah, ihana ihana kesä :). Ja vaikka kesä meneekin kokonaan töissä (kuten yleensä *sniif*), niin ehtii siitä kesästä onneksi nauttia iltaisin ja viikonloppuisin. Mutta nyt hieman raportointia aikajärjestyksessä meidän touhuista, lähinnä taas agilitystä ;).

Agirodussa oli mukavaa ja ei-niin-mukavaa. Lämmin oli ainakin koko viikonlopun ajan, välillä ehkä liiankin kuuma, varsinkin koiria ajatellen. Oltiin kerrankin fiksuja ja otettiin kunnon tankkausvälineet mukaan niin koirille kuin ohjaajillekin. Ja olo oli näillä nesteytyksillä melko hyvä koko päivän! Tiukun kanssa tehtiin pari ihan kivaa rataa. Ensimmäisellä tuli perinteinen Tiuku-ohitus, kun varmistelin jo seuraavaa vaikeampaa hyppyneliötä. Muuten rata ihan kiva, vaan että yksi mysteerinen rimakin tippui. Toinen rata oli mukavan selkeä ja meidän kohtaloksi tuli harmillinen keppien aloitusvirhe. Jotenkin kummallisesti valui 2. väliin, vaikka sain mielestäni ihan hyvin lähetettyä. Radalla Tiukulle vaikeat hyppykuviot meni tosi hienosti ja niistä olen supertyytyväinen :). Tiuku pääsi vielä ekan radan 10-räpellyksellä avo SM-finaaliin, jonka olisi voinut jättää välistä näin jälkikäteen ajateltuna. Huh, huomasin rataantutustumisen lopussa, että rimat onkin 45 cm! Oikeasti, huono pohja, hirveä helle (lähemmäs 30 astetta) ja rimat tapissaan. En tykänny yhtään tän tuomarin periaatteista, sillä kuulemma pitää lähes aina rimat tapissa oli mikä tilanne tahansa. En ole kaiken lisäksi viitsinyt kauheasti hypyttää Tiukua 45 cm rimoilla, kun ollaan nyt maltillisesti nostettu korkeutta ylös. Joten kuten arvata saattoi, väsynyt koira (oli jo odotellut kisapaikalla n. 9 tuntia ja mennyt pari rataa) ja kaikki muu edellä mainittu päättyi rimojen alittamiseen, törkeään kaaratteluun ja ohitteluihin. No liika on liikaa, mutta eihän sitä ikinä tiedä etukäteen. Olis voinut harmittaa, jos ei olis menny edes yrittämään, sillä se oli tehnyt kuitenkin niin kivoja ratoja aiemmin samana päivänä...

Tero ja Kimu pääsi myös finaaliin, kun he sijoittuivat ekalla radalla hienosti nollalla 6. (145 koirakosta!!). Oli ihanaa katsoa niiden menoa finaalissa, sillä sekarotuisella kun ei näihin oikeisiin SM-kisoihin/karsintoihin pääse :/. Valitettavasti Kimu pudotti alussa yhden riman (makseillakin rimat tapissa) ja lopussa takaakierto epäonnistui, mutta muuten rata oli tosi hieno!

Sunnuntaina meillä oli joukkuekisan vuoro. Tipillä alkoi just juoksu ennen skaboja, joten varakoiraksi ilmoitettu Kiti-mamma tuli sitten tuuraamaan. Meillä vain meinasi tulla pieniä maantieteellisiä ongelmia, kun Era oli jo lähtenyt Millin kanssa reissuun ennen kuin Tipin juoksut alkoi ja Kiti oli siis vielä Inkoossa. Onneksi Satu kävi hakemassa Kitin mukaan ja saatiin kaikki tarvittavat koirat Ylöjärvelle :). Möllien rata oli muuten tosi kiva, mutta siellä oli ne kovasti pelätyt kepit. Ärsyttää kyllä pikkuisen nämä agirodun vapaat säännöt, kun missään muissakaan möllikisoissa ei ole keppejä... No näillä säännöillä mentiin ja ei muutakaan voi. Päätin kuitenkin yrittää keppejä, kun Tuima oli aiemmin väläytellyt keppiosaamistaan. Ekalla yrittämällä meni väärin päin sisään, mutta tokalla lähetyksellä ne onnistui tosi hyvin. Ja vaikka kuinka pelkäsin, että ei pujottele loppuun, niin pikkunen teki koko kepit! Ihan mahtavuutta :). A:lla valui liian alas ja lopun takaaleikkuu ei ihan onnistunut, mutta muuten meni ihan kivasti treenimäärään nähden ;). Meidän joukkue oli lopulta sijalla 7./21! Kiitos Era&Kiti, Hanna&Zen sekä Petri&Blitz. Ens vuonna uusiksi :D!

Agirodun jälkeen mulla olikin sitten vähän lomaa (ruhtinaalliset 3 päivää) ja suunnattiin Karkkilan mökille lomailemaan. Koirat kuin ihmisetkin nautti ihan suunnattomasti pikku breikistä uimavesien ja hyvin ruokien äärellä :). Karkkilaan olisi voinut jäädä vaikka kuinka pitkäksi aikaa!

Perjantaina kuitenkin lähdettiin perinteen mukaan kohti Kokkolaa kisailemaan. Tämä oli varmaan mun 5. KLAG :). Tiuku oli 4 startissa ja tuloksena oli 3 hyllyä ja yksi 10 (sij. 3.). Mutta pääasia oli, että radoissa oli oikeasti hyviäkin kohtia niiden huonojen lisäksi :).

Ollaan vähän miettitty, että kokeillaan josko Tiuku haluaisi välillä liidellä myös Teron kanssa. Kimu ja Aiko kun eivät ikinä voi päästä näihin suuriin karkeloihin kisailemaan typerien sääntöjen takia, niin välillä alkaa vähän motivaatio hiipua. Ei sillä etteikö niiden kanssa olisi kiva kisailla, mutta on se vähän eri juttu kun ei voi kerätä nollia yms. Niin ja Terokin saisi taas vaihteeksi jotain uutta haastetta ja treenailtavaa agilityyn :). Kokeillaan nyt ainakin miltä alkaa näyttämään, onhan ne kuitenkin muutamia treenejä mennyt yhdessä oikein hyvin! Opettais mullekin taas lisää tuon Tiukun lukemista, kun pääsisin kentän laidalta seuraamaan sen tekemisiä.

Nyt lähdetään tekemään mökille päivävisiitti ihanien säiden kunniaksi :). Oikein paljon onnea kaikille karsinnoissa hikoileville! Ehkä mekin vielä joku vuosi... Oli se niin hauskaa, kun pari kertaa Ronin kanssa startattiin :).

Ai niin, vielä loppuun lisäys. Tiuku kävi Timolla hieronnassa varmuuden vuoksi torstaina 15.7. Mitään suurempaa ei onneksi löytynyt, mutta osa Tiukun kylkivälilihaksista oli vähän jumissa. Tämä saattaa selittää viime aikaiset huonontuneet keppien sisäänmenot ja pujottelunopeuden. Tiuku oli vieläkin ehkä ihan vähän toispuoleinen, mutta käyttää silti itseään tasapainoisesti, joten se ei haittaa harrastamista :). Tiukulla ja Tuimalla on Piiralle aika parin viikon päähän. Toivottavasti mitään kauheuksia ei löydy tai ainakin saadaan korjattua... :)

Päivitykset ajan tasalle

2010-07-01T10:09:00.003+03:00

Taas on ehkä menny hieman liian kauan edellisestä päivityksestä ja syynä voisi taas olla vaikka koulu (tai oma laiskuus yms. ;)). No ei, oikeasti mä olen opiskellutkin ja nyt kesälläkään en pääse koulusta pois, kun olen kesäkoulussa tekemässä lisensiaatin työtäni kampylobakteereista. Nyt kun kuulin juhannuksena, että joku ihan oikeasti lukeekin mun blogia, niin kai sitä välillä täytyy päivittääkin :D.

Kaikenlaista on viime päivityksen jälkeen tapahtunut, mutta yritän poimia niistä ne tärkeimmät. Ensinnäkin hieman ei-koirajuttuja. Me saatin pitkän ja tuskaisen odottelun jälkeen vihdoin HOASilta ihana 72,5 neliön kokoinen 2-kerroksinen rivari Viikistä (n. 500 m päästä sieltä missä ennen asuin). Parasta kämpässä on oma suojainen piha, lasitettu terassa, sauna ja tietenkin suurempi tila. Tiukun ja Tuiman neliömäärä lisäänty hetkessä yli puoleen, ihanaa :). Ja tietenkin ihan kaikkein parasta on, että saatiin nyt kaikki ihmiset ja eläimet saman katon alle. Pikkaisen alkoi jo ärsyttää se kahden asunnon välissä ravaaminen. Vielä kun saisi ihan kaikki tavarat paikoilleen ja puuttuvat verhot yms. hankittua, niin saisi nautiskella uudesta kodista.

Koirapuolella ollaan treenattu lähinnä vaan agilityä. Koirat kävi kesäkuun puolessa välissä fyssarilla ja Tiukun suhteen kaikki oli onneksi hyvin. Se oli ihan vähän jumissa oikealta puolelta, muttei mitään merkittävää. Tuima pääsi nyt siis ekaa kertaa fyssarille ja silläkään ei ollut mitään ongelmia. Tyyppi tarvii vaan lisää syviä lihaksia ja tukea. Saatiin kummallekin koiralle paljon jumppaohjeita (tai Tiuku lähinnä jatkaa samoilla linjoilla), jota ollaan nyt joka toinen päivä tehty. Oli kyllä ihanaa kuulla, että jumpista on ihan oikeasti ollut apua Tiukulle ja sille on kehittynyt hyvä lihaksisto. Säilyypä vähän paremmin kunnossa, jos agilityssä tai juostessa sattuu jotain. Tuimalle olisi nyt tavoitteena saada samanlaiset pikku hiljaa.

Tiukun kanssa ollaan ehkä ihan pikkuisen edistytty agilityssäkin. Edistyminen on hyvin hidasta kaarrattamisen ja esteiden kiertämisen kanssa, mutta välillä huomaa jotain tapahtuneenkin. Ja se on kauheen kivaa :). Tiuku pääsi ekaa kertaa 10 kk starttaamaan juhannuksena muutaman startin ja se oli hyvin Tiukumaista menoa. Pätkiä meni tosi hyvin ja se pysyi kivasti hanskassa, mutta sitten välillä se pääsi irti ja lähti kaarrattaa ja ohittaa. Vikasta radasta olin tosi tyytyväinen, nimittäin sillä ei tehty yhtään Tiuku-ohitusta. Saatiin kyllä kaksi ihme kieltoa putkilta, kun Tiuku päätti lähteä kiertämään 2 putkea ulkokautta. No, pientä koiraa ei aina voi ymmärtää ;). Pitäis vaan nyt saada säännöllistä treeniä alle, kun ei oikein voi edistyä jos väliin tulee aina kuukauden treenitaukoja ja sit pääsee taas pari kertaa treenaamaan. Mutta kuhan Tiuku nyt vaan pysyisi kunnossa, niin se olisi toki pääasia!

Tuima taas on edistynyt ihan hirveästi :)! Se on niiiin ihana. Mä vaan rakastan sen isoa moottoria ja mieletöntä keskittymiskykyä. Se haluaa aina tehdä oikein ja se mitä se tekee, se tehdään täysillä. Ihana pieni :). Jos ei halua lukea Tuima-hehkutusta niin kannattaa suoraan hypätä pari kappaletta yli... Tuima on siis nyt käynyt treenamassa omatoimi-penturyhmässä ja ollaan pari kertaa saatu kouluttajaksi Anne Savioja. Saviojalla on ollut ihan älyttömän hyviä treenejä ja ollaan päästy kokeilemaan Tuiman kanssa kaikkea uutta. On se hauskaa miten Tuiman kanssa voi kokeilla erilaisia ohjaustyylejä ja tosi moni niistä on oikeasti käyttökelpoinen. Ollaan lisäksi päästy muutamaan Anja Lehtiön ja Timo Rannikon treeneihin tuuraamaan Tiukun juoksujen takia.

Tuima myös väläyttelee itse kaikenlaista treeneissä. Mun mielestä se parhaiten oppii miettimällä kotona rauhassa ;). Jos agilityssä joku tuntuu ihan supervaikealta, niin eikös se sitten yhtäkkiä toimikin muutaman viikon päästä treenaamatta. Esimerkiksi putkeen takaaleikkaaminen on ollut meille ISO ongelma. Tuimalle oli pienempänä putket aina vaikeita, eikä olisi mitenkään tahtonut irrota niille. Sitten keväällä se keksi, että putki onkin kiva. Mutta se oli kiva vain jos en takaaleikannut sillä. Aina kun yritettiin tehdä leikkauksia, se vaan käänty samantien ja alkoi räksyttämään mulle ;). Ne ei vaan onnistunut, vaikka kuinka helpotettiin ja kokeiltiin vaikka mitä. Päätin sitten unohtaa koko ongelman hetkeksi ja kappas, viime sunnuntaina mitään ongelmaa ei enää ollut! Kokeilin myös eilen samaa, jos sunnuntainen älynväläys olikin vain vahinko, mutta ei, se imi ihan hurjasti putkeen eikä vähän välittänyt leikkauksista. Huippua!

Toinen älynväläys sattui keppien kanssa. Ollaan niitäkin tahkottu aina välillä viereisellä nurtsilla. Verkkojen häivyttäminen oli meidän eka ongelma. Tuima ei enää katsonut mitään muuta kuin niitä verkkoja, ei ollenkaan tajunnut, että välissäkin oli keppejä. Koska ohjureitakaan ei ole kotona, päätin siirtyä ihan kujakeppeihin ilman mitään muita apuja. Tämä tietenkin eka hämäsi Tuimaa. Onneksi se oli kuitenkin oppinut hyvän pujottelurytmin verkkojen avulla, joten se kyllä tajusi idean aika nopeasti. Seuraava ongelma tuntui olevan liiallinen kuumeneminen. Verkoilla ei haittanut, vaikka Tuima olikin vähän liian innoissaan, mutta kujalla tuntui maltti loppuvan aina välillä. Välillä se meni kyllä tosi kivasti, mutta sitten välillä se aina jätti vikoja keppejä menemättä. Keppejä meillä siis muutenkin oli yhteensä vain 6 tai 8 kappaletta. Muiden kiireiden takia keppitreenitkin keskeyty pariksi viikoksi ja eilen päätin sitten ihan vain kerran kokeilla kuinka pitkälle päästään kepeillä. Ja mitä ihmettä, pikku-Einstein teki kaikki 12 keppiä ihan superhienosti. Hyvä sisäänmeno, hieno rytmi ja komea vauhti :D. Oli pakko kokeilla vielä uudestaan, jos taas olisi sattunut vain vahinko, mutta ei, toinenkin toisto oli yhtä hyvä. Toista puolta en sitten enää viitsinyt kokeilla, se jääköön ensi kerralle. Mutta vau, jäätiin Teron kanssa ihan haavi auki katsomaan sen menoa. Aika makeeta.

Sitten vielä hieman jauhantaa kontakteista. Ne on nyt ihan OK. Ei täydelliset, mutta yritetään räpeltää Agirotu tekemättä virheitä. Olen nyt vahvistanut naksulla kosketusalustojen häivyttämisen jälkeen oikeaa 2on-2off-paikkaa ja hyvin se on tuntunut hiffaavan idean. Nyt on tullut vähän ongelmaa siinä, että jos Tuima kiihtyy liikaa, pää ei ihan tunnu pysyvän enää kontaktilla mukana. Pari kertaa se on päässyt juoksemaan puomin läpi, kun ollaan otettu muutaman hypyn kautta vauhtia. Mutta näiden jälkeen on ollut palautukset helpompaan treeniin, joten eiköhän se siitä. Eilen otettiin muutama toisto puomilla ja nyt kesti vauhdinkin kanssa hyvin. Tämä vaatii vaan paljon toistoja. A:lla ollaan edetty paljon hitaammin, sillä Tuiman takapää näyttää hieman hyppäävän sen tulleessa 2on-2offiin. Paikka löytyy hyvin, mutta kropan hallinta ei oo vielä kunnossa. Pitää siis nyt keskittyä jumppaan ja lähinnä vahvistaa A:ta sellaisessa vauhdissa, jotta kroppa vielä pysyy mukana.

Vielä yks juttu Tuiman agista. Käytiin maanantaina ekaa kertaa kokeilumielessä starttaamassa epäviralliset kisat Purinalla HAU Openissa. Ja hitsi meillä oli hauskaa :). Tuima meni ihan miljoonaa, vielä lujempaa kun treeneissä yleensä. Ja eihän me kyllä muutenkaan olla treeneissä päästy menemään 18 esteen ratoja. En sitten yhtään osannut radan alussa suhteuttaa omaa sijoittumistani Tuiman vauhtiin, joten saatiin kielto heti 3. esteeltä ohjaajan hitauden takia. Sama toistui vielä puomilla, kun mun piti ottaa vain ihan vähän haltuun ennen sitä, mutten sitten ehtinytkään. Loppusuora koostui suorasta putkesta ja kolmesta hypystä, jotka ei ollut ihan linjassa putken kanssa. Siinäkin tuli hieman räpellystä 2. vikalla esteellä kun en ehtinyt suoran putken jälkeen minnekään, mutta kieltoa ei saatu. Pitää vissiin treenata noita suoria taas ja omaa kuntoa ja juoksuvauhtiakin olisi hyvä kasvattaa ;). Kontaktit meni kuitenkin melko hyvin, josta oon tosi tyytyväinen. Tuima menee vielä ihan loppuosan puomista ravilla, mutta se sallittakoon tässä vaiheessa. Kun hallintaa ja varmuutta tulee lisää, niin sitten haluan kyllä vielä vähän nopeamman loppuosan. Mutta kivointa oli, että paikka oli hyvin hallussa ja vasta luvalla lähdettiin jatkamaan matkaa. Tuima ei yhtään ottanut häiriötä vieraista esteistä ja yleisöstä, joka sekin oli toki ihanan positiivista. Eiköhän me mennä joskus syksylläkin taas epiksiin, kuhan sellaisia alkaa taas enemmän tulemaan. Yritän saada videon radasta tänne liitettyä piakkoin.

Seuraavaksi meillä on vuorossa Agirotu. Tiuku pääsee hieman ihmettelemään menoa lauantaina ja sunnuntaina on sitten Tuiman vuoro. Me ollaan kasattu joukkue pentuesisarista ja on ihan älyttömän hauskaa mennä kirmailemaan Zenin, Tipin ja Blitzin kanssa :). Sitä odotellessa!

Treenailuja

2010-04-17T23:31:00.003+03:00

Ensimmäiseksi se hienoin ja mahtavin juttu: Tiuku kävi fyssari-Annan luona, jonka mielestä Tiuku alkaa olemaan jo paljon paremmassa kunnossa! Mahtavaa :):)!! Tiukusta ei löytynyt mitään merkittävää jumia ja lihaskuntokin on nyt kohdallaan. Anna sanoi, että agilityssä saa alkaa nostaa rimoja pikku hiljaa medikorkeudelle ja lisätä loputkin esteet (mm. A ja kepit) treeneihin. Kuukauden päästä saisi treenata jo ihan normaalisti (jos kaikki menee hyvin). Siis täysipitkää rataa, medihypyillä ja kaikilla esteillä. Jeeee :).

Takana on myös viime päivityksen jälkeen muutama hyvä treeni. Tiuku on päässyt pari kertaa Teron kanssa Timon treeneihin ja niillä on mennyt tosi hyvin! Tiuku on alkanut pikku hiljaa kuuntelemaan ja kääntymään tiukemmin. Ehkä me vihdoin ollaan löydetty oikea treenisuunta noiden käännösten opettelemisessa. Tiuku selkeästi väsyy vielä aika nopeasti treeneissä, joten tehdään vaan pikku pätkiä kerrallaan. Kyllä se fyysisesti jaksaisi, mutta pää ei kestä. Kun se väsyy, niin pikku paimenkoira tulee taas esiin ja sitten alkaa haahuilu ja esteiden kierrot. Mutta toisaalta hyvä näin, että ei ainakaan tule treenattua liian pitkiä pätkiä. Kontaktit ja kepit oli edelleen hyvässä muistissa pitkänkin treenitauon jälkeen, onneksi!

Käytiin ottamassa Tiukun kanssa pari starttia epävirallisissa kisoissa minimölli-luokassa Ojangolla 21.4. Kisasin kilpailun ulkopuolella, sillä Tiukuhan ei ole mini eikä mölli :D, mutta onneksi epiksissä saa tehdä näin. Olipas kyllä hauskaa (ja jännittävää) päästä kisaamaan pitkästä aikaa! Rata oli oikein sopiva mölliluokkaan, paljon suoraa ja muutama käännös. Pitkä loppusuora pelotti mua etukäteen, sillä olin ihan varma, että Tiuku joko juoksee iloisesti niiden ohi tai sitten ainakin menee muutaman ohi lopusta. Rata ja varsinkin loppusuora meni kuitenkin oikein hienosti, ja radan ainoa virhe tuli yhdestä kummallisesti esteen kiertämisestä. Tiuku bongas radalta jo aikaisemmin jonkun hajun/esineen, ja ilmeisesti ainakin osittain sen takia saatiin aikaa komea shelttiohitus. Kontaktit oli oikein mallikkaat ja palkkasin ne radalla vahvistaakseni niiden oikeaa suoritusta kisatilanteessa. Ekalla radalla Tiuku meni ehkä hieman normaalia hitaammin, mutta onneksi tokalla radalla se viiletti taas normaalia vauhtiaan. On kyllä hyvä päästä treenaamaan kisanomaisia suorituksia epiksissä, sillä selkeästi tuo kisatilanne on niin Tiukulle kuin mullekin vielä aika jännittävä ;).

Tuiman kanssa ollaan alettu treenaa puomia tavoitteellisesti ja tuntuu, että pikku herra tajuaakin jo jotain. Tuimalla on kontaktin päässä siis kosketusalusta, josta se sitten vapautetaan naksulla namikupille. Ollaan tehty toistoja niin, että olen nostanut Tuimaa puomille aina vaan kauemmas siitä päästä missä alusta on. Ja nyt parissa viime treenissä ollaan päästy siihen pisteeseen, että Tuima on menny ihan KOKO puomin yksin ja pysähtynyt päähän. Vauhtiakin on tullut lisää, sillä puomi on sen mielestä ihan superjuttu :). Läpijuoksuja on tullu yllättävän vähän, joten kai se jotain on oppinut! Alustan häivyttäminen on vuorossa, kun puomi on ihan oikeasti hallussa. A:ta otettiin ekan kerran viime treeneissä ja Tuima tajus idean heti. A tuntuu vaan jotenkin tosi jyrkältä noin pienelle koiralle, joten mietin vielä miten haluan oikeasti tuon kontaktin opettaa. Periaatteessa ihan "luomu-A":kin (tai siis juoksu-A:na näin virallisesti ;)) voisi toimia, mutta en silti halua siitä ihan kontrolloimatonta estettä... Pitää vielä vähän tuumia ja katsoa miltä se näyttää. Mielipiteitä muilta pikku koirien ohjaajilta?

Ollaan nyt päästy treenaamaan keppejä ulos, kun lumet vihdoin suli tosta viereiseltä nurmialueelta. Mulla on siis omana irtokepit ja kahdet verkot. Otettiin aluksi treeniä vaan neljällä kepillä, niin että verkot oli siis joka välissä. Sitten aloin lisäämään keppejä pikkuhiljaa ja nyt parin kerran jälkeen on tultu siihen, että keppejä on kahdeksan ja vain päissä verkot. Tuima on ihan älyttömän pätevä pujottelija ja oon ihan ällistynyt sen oppimisnopeudesta :). Makee vauhtikin on nyt kepeille saatu! Ihan hassua miten se pystyy keskittymään ihan täysillä tehtävään (eli pujotteluun), vaikka sen kierrokset nousee ennen keppejä aina ihan sataan. Ihme tyyppi :D.

Agilityn lisäksi ollaan tehty pitkiä metsälenkkejä ja käyty uimassa Hyvinkäällä. Tuima kävi myös pyörähtämässä erkkarissa Juvalla 3.4. Tuloksena EH ja ihan mukava arvostelu :). Tuomari Margaret Dobson kirjoitti Tuimasta näin: "Nice shape. Reasonable neck. Would like better upperarm, but stifle is good. Good body. Coat is good texture. Good length of tail." Kiitos muuten Sadulle vielä Tuiman trimmaamisesta, olit ihan korvaamaton :). Alla vielä Marjo Uimin ottama järkyttävän makean kuva Tuimasta, kiitos Marjo!!

Tuima 1 vuotta!!

2010-04-02T23:46:00.004+03:00

Paljon onnea ihanalle pikku Tuimalle 1-vuotissynttäreiden kunniaksi :). Onnittelut myös Zenille, Tipille ja Blitzille!

Synttäreiden kunniaksi hetkiä Tuiman ensimmäisen vuoden varrelta videolla os. http://vimeo.com/10634407.

Päivityksiä pitkästä aikaa

2010-03-26T15:25:00.003+02:00

Ehkä olis näin "muutaman" kuukauden jälkeen päivitykset paikallaan ;). Blogi on kyllä ollut aina silloin tällöin mielessä, mutta aina kun olis pitänyt ruveta kirjoittamaan, niin joku "paljon tärkeämpi" koulujuttu yms. oli tehtävä ensimmäiseksi pois alta. Ja koska koulujutut eläinlääkiksessä ei oikeastaan koskaan lopu, niin enpä saanut päivitystäkään aikaan... Paha kierre siis :).

Mutta asiaan. Tiuku kävi Piiralla maaliskuun alussa ja se oli jo paljon paremmassa kunnossa! Ihan loistavaa, ihanaa nähdä että kuntouttamiset ei olekaan mennyt ihan hukkaan. Mennään vielä käymään fyssarilla (Anna Boström) parin viikon päästä, joten nähdään sitten saako agilitytreenejä jatkaa ja miten. Saatiin Piiralta lupa tehdä agilityä matalilla rimoilla, lähinnä pientä käännös- ja tekniikkatreeniä. A:ta, keppejä, rengasta yms. fyysisesti rasittavia esteitä ei olla tehty ollenkaan. Piira myös kehotti, että olisi hyvä saada Tiuku kulkemaan vähän rauhallisemminkin, ettei vaan satuttaisi itseään. Mutta kuten arvelinkin, Tiukulla oli vähän liian hauskaa treeneissä 4 kk tauon jälkeen. Se hömpötteli 5-10 cm korkuisia esteitä tukka suorana ja välillä sen oli pakko käydä liekuttamassa mua häntä heiluen ja suu hymyssä :D. Ihana Tiuku <3!

Ollaan nyt käyty muutaman kerran hallissa tekemässä käännöstreenejä, mutta jotenkin nuo käännökset tuntuvat olevan ihan mahdottomia meille. Kaarratusta tulee joka välissä ja se ei yhtään haluaisi tulla käteen. Tiuku jotenkin lukee rataa ihan erilailla kun mä. Mun mielestä loogisin este olisi se seuraava, lähellä oleva hyppy. Tiukun logiikan mukaan seuraava este on IHAN VARMASTI se hyppy, joka on jossain 10 metrin päässä etuviistossa. Ja koska Tiuku irtoaa tosi makeesti, niin kyllähän se irtoaa sinne väärille hypyillekin aika vauhdilla. Ja jos Tiuku on jo lukinnut jonkun esteen, niin ei se tule sieltä pois. Ollaan Timon kanssa mietitty, että koska Tiukua ei voi kouluttaa "kovalla", niin se pitäisi ITSE saada tajuamaan nämä käännökset ja luokse tulo. Huutaminen ja pakottaminen saavat sen vain lukkoon ja en itsekään suostuisi niillä metodeilla koiraa kouluttamaan. En vaan oikein tiedä mitä enää tekisin, kun mikään ei tunnu toimivan. Olen opettanut "Kii"-käskyä "pakkoluoksetuloksi", mutta sekään ei toimi agilityssä ilman lelua. Ulkona ja lelun kanssa Tiuku tulee tosi hyvin ja vauhdilla luokse, mutta agilityssä se on jotenkin ihan korvaton koira. Menee oma motivaatiokin käännösten treenaamiseen, kun ei saada hyviä suorityksia. Haluaisin vaan luukuttaa täysiä helppoja suoria, sillä ne on just niitä mitä Tiuku osaa. Mutta koska ei kannata treenata sitä mitä se jo osaa ja luukutusten jälkeen se ei ainakaan käänny, niin hyviä neuvoja otetaan siis innolla vastaan, mitä kannattaisi tehdä ja miten?! Auttakaa epätoivoista ;).

Tuima puolestaan on yllättänyt mut täysin. Pienestä pikku riiviöstä on kasvanut ihan oikea koira. Mun mielestä se oli pienenä välillä lähes ärsyttävä ADHD-luonteellaan, mutta nykyisin se on jopa oppinut rentoutumaan ja sen myötä käyttäytymään. Ulkona on kyllä vieläkin välillä "liian jännää", mutta nykyään se lähinnä huvittaa mua ;). Ollaan pikku hiljaa aloiteltu agilityn alkeita ja Tuima on osoittautunut aivan mahtavaksi treenikaveriksi! Tuima on ihan Tiukun vastakohta agilityssä (ja ehkä muutenkin), ei kyllä uskoisi niitä puolisisaruksiksi. Siis oikeasti, Tuima kääntyy ihan paikallaan, mutta irtoaminen taas tuntuu olevan sen vaikein juttu. Mä oon niin innoissani sen käännöksistä, se polkee ihan älyttömän hyvin käännöksissä ja ampuu takas käteen/eteenpäin ihan täysillä. Se tekee hommia agilityssä sata lasissa ja välillä ehkä jopa liian kiihkeästi. Varsinkin alkuaikoina mun piti varoa omia käsiäni, sillä se tarras kiihkossaan mun kädestä kiinni jos en osannut kertoa minne seuraavaksi mennään.

Onneksi Tuima on nyt pikku hiljaa alkanut irtoamaan esteille ja se selkeästi katselee jo itse seuraavia esteitä. Mutkaputket tuntuu vielä olevan vähän vaikeita, mutta ollaan nyt aloiteltu putkin tehotreenaus. Putkilla vaikutti siltä, ettei se ollut ihan satavarma niiden suorituksista ja sen takia ei tykänny irrota niihin. Ollaan nyt otettu ihan suoraa putkeä eri kulmista ja etäisyyksistä niin, että Tero on pitänyt Tuimasta kiinni ja mä oon palkannut lelulla putken päässä. Ennen kuin Tero on päästänyt Tuiman menemään, oon kutsumalla vähän kiihdyttänyt sitä lähtemään lujempaa. Tuiman on siis itse pitänyt osata mennä putkeen, vaikka Tero ei ole sitä ohjannut sinne tai saati itse liikkunut. Tuima on selkeästi tajunnut idean ja nyt ollaan päästy jo vähän mutkistamaan putkea ja vaikeuttamaan lähetyskohtia. Oli hienoa huomata, että vaikka Tuimalla olisi ollut lyhyempi matka juosta suoraan palkkaan mun luo, se meni silti suorittamaan putken. Takaaleikkuut otetaan sitten mukaan, kun Tuima ihan oikeasti ampuu putkiin. Niissähän ei silloin edes pitäisi olla mitään ongelmaa, kun koira oikeasti tietää mitä putkella pitää tehdä.

Irtoamista toki treenataan myös hyppysuorilla. Käännökset menee Tuimalla jotenkin ihan luonnostaan, joten niitä on turha treenata ihan hirveästi ainakaan tässä vaiheessa. En jotenkin jaksa uskoa, että käännökset huonontuisivat ihan hirveästi, vaikka se oppisikin irtoamaan paremmin :). Keppejä ollaan treenattu eka kujilla ja verkoilla, jonka jälkeen siirryttiin puolikkaisiin normaaleihin keppeihin ohjureilla. Kepitkin tuntui olevan ihan helppo juttu Tuimalle, jotenkin se ymmärsi niiden idean paljon nopeammin kuin Tiuku. Ei olla nyt talvella päästy ottamaan kovinkaan paljon toistoja kepeillä, joten ohjureiden häivyttäminen ja keppimäärän lisääminen siirtyy varmaankin pääasiassa omille kepille lumien väistyttyä. Kontakteja ollaan myös pikku hiljaa aloiteltu puomilla. Opetan myös Tuimalle kontaktit kosketusalustalla, sillä ainakin Tiukulla ne toimi niin hienosti. Kontaktit tuntuu aiheuttavan vähän enemmän päänvaivaa pikku herralle, mutta nyt on jopa pikku hiljaa alkanut näkyä edistystä. Tuima osaa jo hyvin pysähtyä alustalle puomin lopussa, mutta se hakee hirveästi tukea ohjaajasta. Siirrettiin sitten palkka eteen ja vahvistettiin Tuiman itsenäistä työskentelyä ohjaajan jäädessä taaksepäin. Tämä selkeästi aluksi hämäsi Tuimaa ja oikein näki kuinka sen pienessä päässä raksutti kovasti. Pitää vaan edetä pienin askelin kerrallaan, niin kai ne sieltä alkaa muotoutua.

Tuima täyttää tasan viikon päästä (2.4) vuoden, joten ei ainakaan agilityn suhteen ole mikään kiire. En halua ottaa mitään paineita kisaiästä yms. vaan kisaamaan mennään sitten joskus kun tuntuu hyvältä. Ensi lauantaina päästään pitkästä aikaa myös näyttelykehään shelttien erkkareihin Juvalle, jotka on mun ekat erikoisnäyttelyt tämän rodun parissa ikinä. Paikalle tulee myös Tuiman Zen-veikka ja Tipi-sisko, joten vauhtia on tiedossa :). Hauskaa!

Videopläjäystä ja kuvia tulossa (toivottavasti) pian! Ne on toisella koneella, niin ne seuraa hieman perässä. Voisin jopa yrittää näin kevään kunniaksi päivitellä ehkä hieman useammin. Treenimerkinnöistä ainakin voisi ehkä jopa oppiakin jotain. Ensi viikko menee vielä harjoittelussa Forssan teurastamossa, mutta sen jälkeen pääsee taas normaalien kuvioiden pariin.

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille :).

Operaationa lihasten kasvatus toispuoleisesti

2009-11-17T21:53:00.003+02:00

Voisiko nämä vastoinkäymiset jo loppua Tiukun osalta? Käytiin eilen Piiralla ja ei se Tiuku sittenkään vielä ole kunnossa :´(. Ehdin jo innostua Laioksen viime kerrasta, sillä Tiukun lantio oli vihdoin ja viimein saatu suoraksi. Mutta ei, ongelmaksi paljastuikin tällä kertaa rintarangan ja lapojen jumit sekä toispuoleinen lihaksisto.

Tiukun vasemman puolen lihakset ovat jostain syystä kehittyneet paljon huonommin kuin oikealla puolella. Tämän takia Tiuku ei pysty käyttämään itseään oikein ja vasemman puolen puutteellisen lihastuen takia se meneekin aina uudestaan ja uudestaan jumiin. Muodostuneet nikamalukot puolestaan ovat taas saaneet sen liikkumaan entistä huonommin ja toispuoleisemmin. Vaikea selittää, mutta tässä on nyt kierre, joka jatkuu aina vaan uudestaan, ellei Tiukulle saada lisää lihaksia vasemmalle puolelle. Onneksi Piira antoi hyvät kotiutusohjeet mukaan, niin päästään treenailemaan lihaksia oikealla tavalla. Harmittaa vaan, että aikaisemmin kukaan muu ei ole keksinyt syytä tähän ongelmaan. Tiukusta on aina vaan hoidettu ne sillä hetkellä löytyneet jumit, mutta kukaan ei ole osannut vastata se menee aina jumiin uudestaan. Kukaan ei ole myöskään osannut kertoa mitä sille voisi tehdä, ettei se aina menisi jumiin. Tietenkin nuoressa koirassa tuo rangan ja lihasten tilanne muuttuu koko ajan, mutta outoa jos lihasten toispuoleisuutta ei ole ollut aikaisemmin näkyvillä. Meillä on kuitenkin ollut näkyviä ongelmia jo keväästä lähtien ja tuo mahdollinen hissitrauma tapahtui jo tammikuussa.

Hoito-ohjeiksi lihastreeniin saimme:
1) Uinti/vesimatolla kävely. Monipuolista liikuntaa, jolloin Tiukun olisi pakko liikkua oikein. Valitettavasti kuitenkin pääkaupunkiseudun kaikki fyssarit (joilla vesiterapiaa) ovat joulukuun puoleen väliin asti varattuja :(. Suunniteltiin sitten menevämme Hyvinkäälle koirakylpylään, mutta sekin meni mönkään Tiukun aloittaessa tänään juoksunsa. Tylsää, kun ne juoksut alko just nyt, sillä lykkääntyy tämä uimismahdollisuus heti ainakin kolmella viikolla.
2) Hidas kävely. Varsinkin ylämäet pitäisi mennä tooooosi hitaasti ja alamäet tullaan siksakkia alas, jotta etuosalle ei tule niin paljon painoa ja samalla kyljet saavat treeniä.
3) Venyttelyt. 5 toistoa/liike/päivä, esim. kuonolla kylkiin ja etujalkojen väliin kosketus.
4) Back on track. Voi pitää sisällä päällä. Mulla on tuosta vain se paksumpi takkiversio, joten olisi fiksua tilata verkkoloimi. Sitä ennen pitää tyytyä paksumpaan takkiin.
5) Arnica montana. Homeopaattinen lääke, joka auttaa lihasongelmiin. Mietitään tätä vielä, menen käymään luontaistuotekaupassa mahd. pian. Onko kellään kokemuksia tästä?
6) Lenkitykset siten, että Tiuku on mun oikealla puolella/edessä. Tiuku tykkää usein ottaa kontaktia ja tällöin on parempi, että katselee mua oikealta puolelta, jotta vasemman puolen lihakset sais treeniä.
7) Ei agilityä/Tuiman kanssa juoksemista/pellolla laukkaamista. Saa päästää vapaaksi, jos pysyy ravissa. Yksin voisi onnistua, Tuiman kanssa ei.

Nyt tosiaan pitää odottaa juoksujen loppumista, jotta päästään vesitreeneihin. Sitä ennen harjoitellaan hidasta kävelyä ja ylämäkitreeniä. Sain Piiralle ajan vielä 16.12, jolloin mennään tarkistamaan tilanne. On paljon tehokkaampaa aloittaa uimistreenit, jos koira ei ole tällöin jumissa. Toivotaan tietenkin, että se nyt pysyy hyvänä näiden treenien ansiosta!

Tänään käytiin tunnin lenkki tuolla Viikin pururadoilla ja vähän hankalaa oli. Tiukulle tuntuu ainakin näin alussa olevan todella vaikeaa kävellä hitaasti. Se heittää heti peitsille jos tahti ravissa on liian hidas. Yritän saada sen liikkumaan mahdollisimman hyvin, joten lenkki oli melkoista säätelyä oikean vauhdin kanssa. Ylämäet mentiin ihan hiipien ja tämä oli ehkä vielä vaikeampaa Tiukulle. Mut kovasti toivon, että lihasten kehittyessä nämä kaikki helpottuisi. Muussa tapauksessa meillä on kuukauden päästä hyvin turhautunut koira ja omistaja...

Mua harmittaa kyllä ihan vietävästi Tiukun puolesta :(. Taas vastoinkäymisiä ja agility-/leikkikieltoa! Ja mikä ikävintä, ei Tiukulla varmaan ole ollut kivaa, kun aina jumiutuu. Mä niin toivon, että nyt saatais ihan oikeasti jotain edistymistä tähän hommaan!! Pitäis muistaa olla superiloinen siitä, ettei tammikuun traumassa käynyt pahemmin. Se oli niin pienestä kiinni, ettei Tiukua enää olisikaan... Joten meillä kävi hyvä tuuri, kun päästiin näin "vähällä". Mut silti vois välillä olla helpompaa. Kun tuo pikkumusta on kuitenkin se maailman kultaisin koira <3!

Kirjoittelen lähiaikoina postauksen pikkumiehestä. Se on ollut aika pätevä niin kehäkettuilussa kuin liitelynkin alkeissa. Videotakin tulee, jos saan sen näkyviin, hih :).

Mitä koira edellä, sitä omistaja perässä...

2009-10-30T20:57:00.002+02:00

Heh, Tero tokas tänään ettei mun kuulemma tarvitsisi olla ihan samanlainen kuin Tiuku kaikin puolin... ;) Faktahan on, että mun ja Tiukun luonteet on aika samantyyliset, mutta nyt on hampaatkin, ainakin melkein. Alkoi viisaudenhampaat vihottelemaan oikein kunnolla, niin tänään kiskottiin sitten kaksi kerralla.

Päästiin viime viikonloppuna sitten PITKÄSTÄ aikaa treenaa agilityä, ja sen huomasi :). Lauantaina hallilla Tiuku kaahotti ties minne, meni ylimääräisiä esteitä ja toisaalta teki niitä "ihania" shelttiohituksia (mun mielestä) loogisille esteille. No, päätin sitten mennä kokeilemaan BAT:in epiksiin sunnuntaina, kun tuota kisatilannetta pääsee niin harvoin treenaamaan. Kuten arvata saattaa, samanlainen meno jatkui potenssilla kymmenen :D. Mutta jos jotain hyvää pitää kaivaa niin kontaktit oli OK. Ekalla kierroksella vahvistin kosketusalustoilla, toisella ei apuja. Roni ei ikinä oo kauheesti innostunut kisatilanteista, joten pitää totutella toisenlaisiinkin kisakumppaneihin. Tiuku kävi kisapaikalla ihan kierroksilla, riekkui laidalla ja näytti niin polleelta ettei sille voinu ku nauraa. Hassu pieni :). No, ei muuta ku lisää treeniä vaan. Kuhan terveinä pysyttäis!

Keskiviikkona Tiuku pääsi vielä Timo Rannikon treeneihin. Timo koulutti meitä viime talvenakin ja tykkää ihan törkeästi noista treeneistä. Timon koiralla on samanlaisia "paimennusongelmia" kun Tiukullakin, joten me saatiin ihan täsmäopastusta ongelmiimme. Just tätä me ollaan tarvittukin, ihanaa! Nyt aletaan treenaamaan pyörimistä ja juoksemista LÄHEKKÄIN. Tiukuhan aina haluis ottaa etäisyttä, mutta nyt se on vaan pakko opettaa tulemaan oikeasti lähelle, ja pysymään siinä. Vaikeeta, mutta niin tärkeetä.

Tuimakin pääs pitkästä aikaa hallille treenailee ja se oli yllättävän hieno :). Tehtiin ihan vaan paria hyppyä ilman rimoja ja putkeen lähetystä. Se on tooooosi nopea, mutta ei oikein tahdois irrota. Irtoamisen vahvistusta siis tulossa. Tehtiin myös kosketusalustaa puomin laskevalla osalla ja aika hyvin tyyppi tajus mitä haluttiin. Tästä on hyvä jatkaa :).

Nyt särkylääkettä naamaan ja koiruuksien viereen soffalle parantelemaan oloa!

Vastoinkäymisiä

2009-10-22T21:03:00.004+03:00

Taas on ollut pitkähkö tauko viime kirjoituksesta, mutta en ole viime aikaisten tapahtumien ja niiden aiheuttaman ahdistuksen takia jaksanut vaan kirjoitella...

Ensinnäkin, viime tekstissä mainitsin, kuinka hienosti Tiukun hampaiden tikit onkaan parantunut. Väärin. Viikko leikkauksen jälkeen huomasin kauhuissani, että tikit ei ollutkaan mennyt umpeen kunnolla kummaltakaan puolelta!! Soitin pikaisesti eläinlääkärille ja saatiin samana päivänä tulla näyttämään tikkejä. Ell tarkasti diagnoosini oikeaksi, ientaskut olivat auki ja Tiukun ikenet olisi pakko operoida uudestaan... Ei muuta kuin parin päivän päästä koira uudestaan uneen, leikkauspintojen tuoreistaminen ja uudet tikit. Lisäksi saatiin 10 päivän antibioottikuuri. Mä olin niin surullinen Tiukun puolesta, että se piti uudestaan rauhoittaa ja että sen suun desinfiointia piti jatkaa taas puolellatoista viikolla. Tiuku inhoaa ihan yli kaiken sitä desinfiointiainetta. Se maistuu ilmeisesti ihan kammottavalle ja raukka kuolaa ainakin puolen tunnin ajan desinfioinnin jälkeen todella paljon. Kuolaa valuu siis ihan noroina, ei vain mitään yksittäisiä pisaroita.

Toiseksi, huomasin vähän yli kaksi viikkoa sitten, että Tiukun kylkeen oikealle puolelle oli tullut melko suuri (3,5 cm x 2 cm) muljuva patti. Mä oon melkein satavarma, että se ilmestyi vuorokaudessa, sillä edellisenä iltana silittelin Tiukua kyljistä pitkin vedoin. Kyllä tuollaisen patin olisi huomannut jo silloin. Aloin heti kelaamaan mielessäni kaikkia mahdollisia diffejä rasvapatista pahanlaatuisiin kasvaimiin. Ahdisti tosi paljon. Tiukun uusintaleikkauksessa otettiin patista sitten ohutneulanäyte, mutta näytteestä ei kuitenkaan paljastunut oikein mitään. Vaikka näytteen tutki ihan osaava patologi, ei hänkään saanut näkyviin kuin vain muutaman makrofagin. Näytteen edustamattomuuden takia ei siis kannattanut lähettää näytettä eteenpäin. Puhuttiin lääkärin kanssa, että syynä olisi kaikkein todennäköisimmin ollut joku kova isku kylkeen. Tässä tapauksessa näytteestä olisi kuitenkin pitänyt löytyä punasoluja. Mikään rasvapattikaan se ei ollut, kun rasvasoluja ei näkynyt. Päätettiin siis jäädä seurantalinjalle.

Patin koko ei ollut kahdessa viikossa muuttunut mihinkään ja puhuttiin jo alustavasti patin poistosta eläinlääkärin kanssa. Ell oli kuitenkin vielä puhunut myöhemmin samana päivänä koululla (tämä ell on siis myös meidän koulun opettaja) kolmen muun patologin kanssa ja heidän kaikkien mielestään patti ei ainakaan kovin todennäköisesti ollut mikään pahanlaatuinen kasvain. Mitään varmaahan ei kuitenkaan voinut ilman edustavaa näytettä sanoa, mutta tämä oli heidän tulkintansa. En tiedä mitä seuraavaksi tapahtui, mutta seuraavana päivänä näiden keskustelujen jälkeen patti alkoi pienenemään lähes yhtä nopeasti kuin se oli kasvanutkin. Kyllä sen patin "jämät" saa vielä tuntumaan, jos oikein kaivelee, mutta oon niin huojentunut, kun se lähti pienenemään. Ilmeisesti joku isku olikin saattanut aiheuttaa sen, mutta kyllä sitä pitää vielä tarkkailla.

Me käytiin vielä eilen Tiukun kanssa osteopaatti Markus Laioksella Hyvinkäällä ja hän huomasi, että täsmälleen samassa kohdassa patin kanssa oli Tiukun selkärangassa jumi. Liaos pohti, että rangan jumi on saattanut tulla iskun yhteydessä tai sitten jumi on aiheuttanut patin. Tiuku niskasta löytyi myös yksi lukko, mutta onneksi molemmat saatiin avattua. Kaikkien ihaninta oli kuitenkin, että Tiukun lantio oli nyt aivan suora! Lantion vinous on ollut Tiukun ongelmana aina välillä keväästä lähtien ja nyt se oli vihdoin saatu monen hoitokerran jälkeen paljon paremmaksi. Tulipa hyvä mieli :).

Hampaista tuli myöskin vaihteeksi hyviä uutisia. Ikenet oli vihdoin umpeutunut nätisti, vaikka aluksi tilanne näytti huonommalta. Tiuku saa taas syödä normaalia nappularuokaa ja leluilla palkkaaminenkin on sallittu jo viikonloppuna :). Tämä merkitsee siis sitä, että päästää pitkästä aikaa taas treenaamaan agilityä! Varsinaista liikuntakieltoahan Tiukulla ei ole ollenkaan ollut, mutta en ole halunnut ottaa agilityä, kun sitä on saanut palkita vain nameilla. Kyllä makkara olisi toki kelvannut, mutta mun mielestä lelu toimii meillä vaan niin paljon paremmin agissa. Ollaan siis otettu vaan muutamia kertoja kontakteja ja keppejä mielen virkistykseksi. Suunnitelmissa olisi siis mennä viikonloppuna vähän treenailemaan viiden viikon treenitauon jälkeen, jos neiti ei nyt aloita juoksuja ennen sitä. Kovasti on jo merkkejä ilmassa, mutta mun mielestä vois malttaa vielä hetken ;).

Jos joku ihmettelee miksi jutut on ollut niin Tiuku-painoitteisia, niin syynä on Tuiman "eristäminen". Tehtiin Teron kanssa koiran vaihtoa niin että Tuima meni Terolle ja mä sain Kimun vaihdossa. Kimu ja Tiuku ei juurikaan leiki, niin Tiuku sai rauhassa parannella hampaitaan. Tuima taas on viettänyt laatuaikaa Teron kanssa ja ne onkin yhdessä treenaillu keppejä, kontaktin alkua, pöydänjalan kiertämistä yms. Hauskaa on vissiin ollut kummallakin :D!

Mä toivoisin niin kovasti, että ainakaan hetkeen ei taas tulis tuollaisia vastoinkäymisiä. On vaan niin kauheaa, kun omalla rakkaalla lemmikillä on joku pielessä :/. Jotenkin sitä koko ajan murehtii mielessään, vaikkei asialle mitään voisi konkreettisesti tehdäkään. Mutta pitää nyt olla tyytyväinen, kun suunta ainakin tällä hetkellä on paljon parempi :).

Kaikenlaista agilitystä hampaisiin

2009-10-02T20:17:00.004+03:00

Taas olis kasa kaikenlaista kerrottavaa...

Tiuku oli JAU:n järjestämällä 1.-2. luokkalaisten leirillä 19.-20.9. Kouluttajina olivat Jaakko Knuutti, Emilia Rainetoja sekä Sanna Kobylin. Koulutusta oli varattu kummallekin päivälle 2 x 2h. Meillä meni viikonloppu yllättävän mukavasti. Siis vain muutama hassu esteen ohitus, siis ihan minimaalinen määrä siihen entiseen menoon verrattuna! Nyt Tiuku bongaili vähän liikaakin hyppyjä, mutta perempi näin ;). Muutenkin Tiukulla oli hyvä draivi päällä ja onnistuttiin tekemään vähän vaikeampiakin ohjauskuvioita. Takaakierrotkin sain toimimaan! Hieman päänvaivaa tuotti vaikea lähtys S-putkelle sekä kentän keskeltä löytyvät lihapullat. On tuo sen verran ahne possu, että aina lihapullan haistettuaan, meni keskittymiskyky ihan täysin. Ärsyttää vaan, että niitä nameja on viljeltävä kenttä täyteen...

Seuraavana viikonloppuna meidän piti suunnata Nokialle Vappu Alatalon hyppytekniikkakurssille. Mutta toisin kävi. Tiuku alkoi olemaan torstai-iltana ihan outo. Se jätti syömättä ruokansa, jota se ei IKINÄ ole tehnyt! Se oli myös hyvin vaisu sekä oksensi kerran. Kuumetta ei kuitenkaan ollut, joka olisi selittänyt nuupeuden. Suolikin toimi normaalisti. Jäätiin sitten seurantalinjalle ja Tiuku alkoikin jo viikonlopun loppua kohden olemaan oma normaali ihana itsensä. Syytä tuohon ei siis löytynyt, mutta epäiltiin olisiko tiistain osteopatiahoito voinut saada aineenvaihdunnasta jotain liikkeelle yms. Tiuku on kuitenkin käynyt useamman kerran osteopaatilla ja mitään oireita ei aikaisemmin ole esiintynyt.

Koska me ei sitten lähdetty Nokialle, pääsi Roni kisaamaan sunnuntaina piirinmestaruuksista mun kanssa. Roni ei oo ollut aikoihin kisoissa ja kyllä se tykkäs. Ekalta radalta saatiin nolla, mutta eihän se ajassa muille pärjännyt. Oli kuitenkin Roniksi ihan OK. Toka rata kaatu huonoon ohjaussuunnitelmaan ja tuloksena oli hylky. Oli kyllä hauska kisata Romppasen kanssa pitkästä aikaa, kun se osaa niin paljon ja ymmärtää mun ohjausta ;).

Maanantaina 28.9 poistettiin Tiukun peitsihampaat ei molemmat yläkulmurit. Halusin poistaa ne nyt varmuuden vuoksi, sillä ikinä ei tiedä koska ne alkaa tuottaa ongelmia. Tiukun leikkaus oli mun kesätyöpaikassani, joten oli onneksi tuttu paikka Tiukulle. Leikkaus meni oikein hienosti ja Tiuku oli jo maanantai-iltana ihan normaali. Se ei ole ollenkaan valittanut kipuja, eikä poistetut hampaat ole häirinneet sitä ollenkaan. Olen nyt kuitenkin varmuuden vuoksi antanut kipulääkettä ja suu on desinfioitu kerran päivässä. Viikko mennään pehmeällä ruualla ja lisäksi sillä on kahden viikon repimislelu. Tuo toinen kohta on vähän vaikeampi toteuttaa, kun Tiuku tykkäis repiä ihan mitä vain ;). Tuimaltakin lähti yläkulmurit, molemmat kylläkin vetoleikin seurauksena. Onneksi purenta näyttää ihan hyvältä, toisesta yläkulmurista on vielä vähän vaikea sanoa, kun hammas ei ole vielä kunnolla kasvanut. Mutta toivotaan parasta :)!

Ai niin, viimeisempänä muttei vähäisimpänä, Tuima täytti puoli vuotta 2.10.2009 :D! Onnea myös Blitzille, Tipille ja Zenille :) :)!

Oli vähän pikapäivitys, mutta voisin yrittää laittaa ensi viikon alussa uusia hienoa kuvia koiruuksista :).

Parhaat treenit ikinä!!

2009-09-17T21:12:00.002+03:00

No niin, oliskohan jo aika nousta taas tästä hiljaiselosta... Tässä kuukauden sisällä on toki tapahtunut yhtä ja toista niin koirien kuin ihmistenkin elämässä, mutta ajattelin vain lähinnä raa´asti skipata ne ja jatkaa tästä päivästä.

Tai no, oikeastaan, pitää muutama päivä mennä taaksepäin: tämän viikon tiistaihin. Meillä oli vikat Janne Pukkilan vetämät treenit ja Janne oli tehnyt meille aika kimuralta vaikuttavan radan. Alussa oli kaikenlaista kääntymistä ja kiemuraa, loppuradalla vähän enemmän suoraa. Tero heittikin rataantutustumisessa, että "Ei taida olla ihan Tiukun alku" tms. Olin itsekin ajatellu just samaa sovittaessani peräkkäin jaakotusta, takaakiertoa, valssia ja sylkkäriä. Mut Tiukupa päättikin näyttää meille molemmille. Se oli meinaan ihan SUPERHIENO! Koira, joka ei yleensä käänny sitten mitenkään, tai ainakin ihan megakaarroksella, teki tosi nätit käännökset ja toimi just niinkun halusin. Ja meillä onnistui ihan huippuhienosti jaakotukset, takaakierrot yms. peräkkäin (vaikka takaakiertoahan sen ei edes pitänyt osata :D). Ja niin, mikä hienointa, se ei ohittanut yhtään hyppyä, ihan uskomatonta! Siis sitä sai ihan oikeasti ohjata ja käskyttää, ja se kuunteli ja luki mua. Tehtiin YHDESSÄ rataa, aika makeeta!

Jotta ei menis ihan hehkutukseksi, pitää mainita, että radan loppupuolella Tiuku otti häiriötä jostain hajuista tms. joten pätkittäin ei sitten toiminut ollenkaan. Mutta en nyt jaksa ottaa stressiä tosta, koska moni muukin koira bongas samat hajut, ja koska suurimmaksi osaksi se oli niin mainio :D!

Oon leijunut nyt kaksi viimeistä päivää tästä onnistumisesta ja voi olla, että viikonlopun koulutusleirillä tulee taas karu palautuminen maanpinnalle. Mut kiva, että välillä tulee näitä onnistumisiakin! Kummasta kasvattaa itseluottamusta ja uskoa meihin ;).

Liitelyä ja kajakin siirtoa

2009-08-17T09:08:00.005+03:00

Onpas viikossa taas tapahtunut kaikenlaista, ettei ihan tiedä mistä aloittaisi...

Tiistaina jätin Tiukun treenit välistä, kun paranneltiin vielä selkää. Sen sijaan keskiviikkona sain jo Maarelta luvan mennä vähän treenailemaan, jotta nähdään miten liikkuu rasituksessa. Mentiin Teron kanssa sijaistamaan äitiäni Juha Oreniuksen treeneihin. Laitoin Tiukulle rimat ihan miniminikorkeuteen, sillä hallin pohjakin oli hieman pehmeä. Rata oli melko vaikea, sillä siinä oli paaaaljon takaakiertoja. Ja takaakierrot on tosi hankalia Tiukulle, tiesin sen. Se ei oikein mitenkään haluaisi hypätä sitä hyppyä mua kohden, sillä olisi paljon helpompaa ja mukavampaa kiertää se koko este. No, otettiin rataa sitten pätkissä ja osittain meni jopa ihan hyvinkin.

Ensinnäkin pitää kertoa ne hyvät jutut:
1) Tein pariin kohtaa jaakotuksen ja hitsi kun se toimi hyvin. Tiuku, joka kaarrattaa yleensä PALJON, käänty tosi nätisti heti siivekkeen jälkeen. Näitä lisää!
2) Tiukun motivaatio oli kohdillaan ja se liikku tosi hyvin. Oli taas oma normaali itsensä, ihanaa!

Mutta sitten niihin ongelmiiin:
1) Kuten sanoinkin jo: TAKAAKIERROT, varsinkin jos siihen tulee valssi perään. Pitää muistaa, ettei rintamasuunta jää Tiukua kohti, kun sen pitäisi hypätä se hyppy mua päin, sillä muuten se hidastaa ja alkaa arpoa pitikö tulla vai ei. Ensin pitää treenata ihan helpotettuna esim. lelu kädessä, tavallaan vetää se siitä riman yli ja palkata. Aloin vaan miettimään, että miten sitten Tiukulle saisi mahdollisimman selkeästi kerrottua, että mikä on takaakierto ja koska kyseessä onkin normaali hyppy. Ettei sitten lähde taas painelemaan tavallisten hyppyjenkin ohi. Tuntuu, että nää hypyt on kyllä yks suurimmista ongelmista tällä hetkellä, joten lisää perustreeniä ja paljon palkkaa niille. Pitäis jotenkin tehdä hypystä yhtä kiva juttu kuin putkesta tai kontakteista.
2) Kontakteilta vapauttamista pitäisi treenata lisää. Kokeiltiin, että tuleeko Tiuku pois A:lta, jos jatkan matkaa juosten ja "kisanomaisesti" vapautan sen kontaktilta matkalla. No ei tullut. Ei se ihan ymmärtänyt, että miksen pysähdy vapauttamaan sitä kontaktilta, kuten yleensä. Olen ihan tiedostamattani opettanut kontakteilta vapauttamista siten, että olen aina pysähdyksissä. Paikka on kuitenkin onneksi vaihdellut. Se on tosi ihanaa, että Tiuku juoksee täysillä kontaktin päähän ja jää sinne odottelemaan, mutta tuota vapautusta pitää vielä vahvistaa. Ja muutenkin pitäisi nyt tehdä enemmän häiriötreeniä yms. kun oikea paikka on alkanut löytyä hyvin.
3) Mun pitäis luottaa tuohon koiraan enemmän, että kyllä se osaa. Mun lähtöasenne oli tähänkin treeniin sellainen, että tämä harjoitus on kyllä ihan liian vaikea Tiukulle. Tuntuu vaan, että meidän yhteinen tatsi agilityssä on nyt vähän hukassa noiden taukoilujen jälkeen, mutta kyllä kai se sieltä jostain taas löytyy...

Torstaina Tiuku lomaili treeneistä ja perjantaina käytiin pikaisesti ottamassa kentällä pari hyppytreeniä lauantain hyppyklinikkaa varten. Otettiin myös muutama toisto esteistä, jotka tuntuvat nyt olevan kaikkein vaikempia Tiukulle, eli keppejä, rengasta ja keinua. Perushyppysarjat, jotka oli meille hyppyklinikalla pari viikkoa sitten opetettu, meni tosi kivasti. Viimeksi Tiukulla oli hankaluuksia viiden esteen sarjalla, mutta nyt se meni tosi hienosti! Kepit meni oikealta puolelta hienosti loppuun asti vauhdilla ja sisäänmenotkin onnistui lähettämällä suorasta kulmasta. Sisäänmenoissa pitää vaan rauhoittaa tilanne, että Tiuku saa oikeasti itse miettiä mistä sinne kepeille mentiinkään sisään. Kisoissa se käy niin kierroksilla, ettei sitä tilannetta saa rauhoitettua tarpeeksi ennen keppejä. Joten suora kulmakaan ei tunnu onnistuvan, joten lisää treeniä (tähänkin) ;). Rengas meni muuten hyvin, mutta pidemmällä suoralla se pääsi kerran menemään sivusta. Tuntuu, että tässä on sama ongelma kuin kepeillä, jos Tiuku saa mennä mun edellä, se hakee hyvin oikean välin. Mutta jos mä meen sen vieressä, tai jopa edellä, niin sillä tulee kauhea kiire ja loikkaa ihan mistä välistä vaan... Tehtiin sitten niin, että mä lähetin kauempaa sitä renkaalle ja Tero palkkas sen sitten renkaan jälkeen lelulla eteen. Se toimi oikein kivasti. Keinu meni ihan OK, vähän se ällöttää Tiukua, mutta kunnon herkkupalkalla toimii hyvin ja hakee oikeaa kontaktipaikkaakin hienosti. Pitäisi saada keinu vielä kivemmaksi, oikein superhauskaksi. Tein vielä pari toistoa puomia keinun perään, niin oppisi joskus erottamaan kumpi on kumpi.

Lauantai-illasta meillä oli jatkoa Ulla Kaukosen pitämälle hyppyklinikalle. Tiuku meni paria treeniä: pitenevää sarjaa, sarjaa okserilla ja etäisyyden arviointia. Tiuku osas tosi hyvin arvioida muuttuvia etäisyyksiä, eikä kompuroinut tällä kertaa rimoihin kertaakaan. Sarja, jossa oli keskellä pieni okseri oli sille hieman vaikeampi. Ulla sanoikin, että se tuli hitaammin ja varovaisemmin okserille, jonka jälkeen tuli taas lisää vauhtia sarjan loppuosaan. Pientä rimakammoisuutta siis huomattavissa. Kotiläksyksi saimme tehdä lisää kokoamistreenejä ja matalaa okseria. Hyppyklinikan jälkeen lähdin vielä Tiukun ja Tuiman kanssa ajelemaan kohti Kasnäsiä siskon luo. Oli muuten pikkuisen pimeätä ajella yksin tuolla saaristossa, jossa ei juuri katulamppuja harrasteta. Hieman alkoi tuntua syksyltä... :(

Sunnuntaina meidän oli tarkoitus siirtää siskon muuttokuorma + kahden istuttava kajakki takaisin Keravalle kesän jälkeen. Ei muuta kuin hurja määrä tavaroita sisään ka kajakki Volvon katolle. Koirat sai pakkausten ajan kirmailla saaristomaisemissa ja kyllä niillä oli hauskaa :). Tiukun mielestä on ihan parasta juoksuttaa Tuimaa ja Tuiman mielestä on huippua jahdata Tiukua. Ihana parivaljakko! Muuten kotimatka meni ihan hyvin, säästyttiin jopa sateilta koko päivänä, mutta kajakista tuleva ääni oli jotain kammottavaa. Ihan kuin oltais ajettu 1-vaihteella 80 km/h koko matka! Päässä surisee vieläkin. Koirillakin oli vähän ihmeteltävää, kun auton katolta kuului ties mitä epämääräisiä ääniä ;).

Tällä viikolla olis sitten tarkoitus mennä tiistaina Tiukun kanssa Janne Pukkilan treeniin ja vähän naksutella lisää Tuimalle. Maahanmeno alkaa jo sujumaan, kun keksin miten se olis parasta sille opettaa. Käden avulla vetämällä se ei oikein tuntunut tajuavan, kun tuota maavaraa ei hirveästi pikkukoiralla ole. Laitoin sitten Tuiman seisomaan tuolille, joten sain vedettyä käden paljon alemmas kuin mitä ennen. Ja heti se tajus. Nyt menee jo ilman tuolin apuakin. Fiksu jätkä :)! Huh, tulipas pitkä sepustus. Voisi päivittää vähän useammin, niin ei tarvis kaikkia touhuiluita tunkea samaan tekstiin.

Viikonlopun kuulumisia

2009-08-11T08:10:00.004+03:00

Ollaan nyt otettu melko rauhallisesti tuon Tiukun "sairasloman" takia. Perjantaina käytiin kiertämässä Tiukun ja Tuiman kanssa Kaitalampi, joka oli oikein mukava lenkki. Ei nuo koiruudet vieläkään halunneet mennä uimaan, pieni kahlailu riitti niille oikein hyvin. Olisi niin mukavaa, jos Tiuku tykkäisi uida, tekis hyvää sen selälle. Molemmat tulevat veteen niin pitkälle kuin vain kurottamalla yltävät, mutta uimaan eivät suostu tulemaan.

Lauantaina mulla oli päivystysvuoro klinikalla ja otin Tiukun ja Tuiman mukaan. Tuima sai samalla rabiesrokotuksen, joka oli sitten vika näistä pentuajan rokotuksista. Tuima oli niin ihanan reipas töissä, ei se edes huomannut rokotusta (vaikka rabies kyllä yleensä kirvelee) ja touhotteli siellä ympäriinsä. Kovaäänistä pölynimuria se vähän vierasti, mutta uskalsi kuitenkin tulla syömään nameja ihan sen vierestä. Tiuku taasen olis lähinnä halunnut tappaa sen imurin, hyökkäili kulman takaa siihen kiinni. Hassu taistelusheltti ;).

Sunnuntaina lähdin shelttien kanssa treffaamaan Marikaa Helsingin keskustaan. Ollaan käyty Tuiman kanssa jo kerran aikaisemmin keskustassa, jolloin se oli jo tosi coolisti, joten nytkään ei ollut mitään ongelmaa. Siellä se kulki häntä pystyssä ihmisten lomassa ja tykkäs kun sitä rapsuteltiin. Oli kyllä ihan huippuihanaa nähdä Marika, ei olla taas aikoihin ehditty vaihtaa kunnolla kuulumisia :). Marika kans tykkäs Tuimasta tosi paljon, mitä nyt aluksi vähän naureskeli sen hassulle kojottiolemukselle...

Ai niin, nykyään uskon täysin siihen, että koira oppii parhaiten levon aikana :). Oon pikku hiljaa opettanut Tuimalle kosketusalustaa, mutta en oo ehtinyt mitenkään säännöllisestu treenailla. Viimeksi jäätiin sellaiseen tilanteeseen, että Tuima selkeesti jo vähän alkoi tajuamaan, mikä tän jutun idea on. Mutta sunnuntai-iltana se pikkumies yllätti mut täysin! Se tiesi täsmälleen mitä sen piti tehdä ja työskenteli ihan pirun kovalla vauhdilla. Ihan huippua :)!!

Uusi alku

2009-08-07T13:59:00.009+03:00

Noniin, eihän siitä ole kuin vuosi, kun viimeksi päivitin tätä blogia. Yritetään siis herättää se uudelleen henkiin...

Mitä nyt vuoden aikana on sitten tapahtunut? No, ensinnäkin, ihana pieni valloittava Tuima (Nappulavaaran Tuli) liittyi laumaamme. Tuima tepasteli elämääni vähän niin kuin vahingossa, mutta päivääkään en ole katunut. Se on vaan niin makee otus. Tuima ei pelkää mitään eikä ketään, ja ottaa elämän muutenkin melko rennosti. Se on ihanan avoin uusia ihmisiä, koiria kuin erilaisia tilanteitakin kohtaan. Vaikka Tuiman elämässä ruoka on varmasti yksi tärkeimmistä asioista, se ei ole kovin isoksi kasvanut... Katsotaan nyt mihin poju kehittyy, mutta ohjaaja olisi hyvin tyytyväinen minikokoisesta kaverista :).

Tiukun kanssa ollaan jonkin verran treenattu agilityä ja muutama kisastarttikin käyty. Tällä hetkellä Tiukun suurin ongelma on ns. "paimenkaaret". Tiuku pyrkii kaarrattamaan radalla toooosi paljon ja menee hyvin herkästi hyppyjen ohi. Se ei mitenkään haluaisi tulla radalla ihan mun käteeni kiinni vaan haluaa pitää työskentelyetäisyyttä. Myös keppien, varsinkin oikeaoppisen aloituksen, kanssa kamppaillaan. Lisäksi tuntuu, että olisi niin miljoona pientä asiaa mitä pitäisi treenata, ettei oikein tiedä mistä aloittaa... Mut onneks meillä ei ole mikään kiire kisaradoille. Kyllä me joskus vielä löydetään se yhteinen sävel ja saadaan ne palaset kohilleen :).

Tällä hetkellä Tiuku on ainakin viikon agilitylomalla, sillä käytiin eilen Maarella ja Tiukulla oli taas jumeja. Tiukun lantio oli vinossa oikealle puolelle nivellukon takia, minkä takia se ei ole pystynyt liikkumaan kunnolla. Jumeja löytyi myös lavasta ja kaulasta, jotka on heijastuksia lähinnä lantion ongelmasta. Toivotaan, että nyt suunta on taas parempaan päin. Ainakin kesäkuussa olleesta Maaren käynnistä oli paljon apua, mutta ihan kuntoon ei silloin koiraa vielä saatu. Onneksi kuitenkin ollaan nyt päästy Maaren hoitoon, sillä osteopatia on tuntunut auttavan kaikkein parhaiten. Hieronta sai Tiukun ihan hetkeksi parempaan kuntoon, kunnes se taas meni nopeasti yhtä jumiin kuin ennenkin. Tiukun selkä on myös kuvattu ja ortopedi ei nähnyt kuvissa mitään normaalista poikkeavaa. Seurailen nyt ainakin viikon tätä tilannetta ja neuvotellaan sitten Maaren kanssa miten jatketaan (lisää osteopatiaa, fyssari, hieroja yms.). Maare epäili, että nämä kipuilut vois olla peruja tammikuisesta hissiaccidentistä, mutta voivat olla tulleet myös jostain kaatumisesta/törmäämisestä. On se niin tylsää, että näin nuorella koiralla on jumeja selässä :(. Pääasia olisi nyt, että saataisin Tiuku ihan terveeksi!

Ronin kanssa en ole ihan oman ajanpuutteen vuoksi ehtinyt treenailla ja kisailla ihan hirveästi. Käytiin ottamassa jokunen startti Kokkolassa heinäkuussa, jossa menikin ihan mukavasti. Saatiin yksi hieno nolla ja pari muuta kivaa rataa. Roni pääsee viikon päästä starttailemaan myös äidin kanssa Lappeenrannassa.

Tarkoituksena on siis kirjoittaa tähän blogiin lähinnä kaikkea koiriin ja niiden treenaukseen liittyvää juttua. Onhan sitä mukava myöhemmin lukea, jos ollaan joskus kehitytty jossain :D. Kovinkaan säännöllisesti en varmaankaan jaksa rustata, mutta kai tänne joskus jotain merkintöjä tulee... ;)

Kontakti- ja motivointitreeniä

2008-07-10T10:15:00.005+03:00

Eilen käväisin pikaisesti Ronin ja Tiukun kanssa kentällä treenaamassa. Ronin kanssa otin lähinnä motivointitreeniä, eli viiden esteen suoraa putkella. Kiihdytin sitä ennen suoralle lähettämistä kunnolla lelulla ja sitten päästin menemään. Ja kyllähän se menikin! Menisi vain aina yhtä hyvällä vauhdilla ;).

Ronin kanssa otin myös kontakteja, kun se nyt on alkanut lipsumaan niistä kisoissa, ärr... Kyllähän se treeneissä osaa, mutta miten sen saman saisi sitten kisoihin. Tiedän, etten varmasti käyttäydy ja käskytä sitä samanlailla kisoissa kuin treeneissä. Ja en kyllä luotakaan, että se tekisi ne hyvin kisoissa. Välillä on kausia, että menee tosi hyvin, mutta välillä loikataan lähes joka kontakti. Mulla on vaan itselläni joku ihme motivaatio-ongelma noita Ronin kontakteja kohtaan. En mitenkään jaksaisi opettaa niitä taas alusta. Ollaan kokeiltu varmaan melkein jokaista eri metodia ja mikään ei tunnu sopivan. Ollaan kummatkin vaan menty sekaisin niistä kaikista eri menetelmistä. Jos oikeasti olisi aikaa ja intoa, niin kyllä se varmaan oppisi kunnolla kontaktit, mutta ainakaan koulun alettua tuota aikaa ei kyllä ole tarpeeksi... Jos olisi silloin viisi vuotta sitten tajunnut opettaa ne kontaktit alusta alkaen oikein!

Tiukun kanssa otin myös lähes samaa suoraa kuin Ronilla, mutta hyppyjen rimat olivat siis maassa. Ensin lähetin yhden hypyn takaa putkee ja palkkasin. Sitten sama toiselta puolelta. Sen jälkeen samat kuviot toistettiin kahden hypyn takaa, ja sitten kolmen. Tiukkis oli tosi hieno! Haki hyvin putkea ja vauhtia oli tosi mukavasti. Paljon en viitsinyt tehdä, jotta sille jäisi lopuksikin vielä suuri into.

Tiukun kontaktialustatreenikin tuottaa nyt hieman ongelmia. Pitää kovasti pohtia miten saisin sen menemään alustalle, ilman että se kääntyy mua kohden. Olen nyt kokeillut jättää sen odottamaan, laittanut alustan meidän väliin ja sitten kutsunut. Silloin se toimii ja Tiuku menee oikein päin alustalle (mutta toisaalta sillä on taas pää mua kohden). Pitää ehkä yrittää palkata sitä heittämällä palloa eteenpäin, eikä vaatia sitä olemaan niin kauan alustalla. Olen vain nyt aluksi halunnut keskittyä siihen, että Tiuku oikeasti pysyisi alustalla, eikä lähtisi ilman lupaa. Pitää kokeilla miten käy. Onneksi Tiukkiksen mielestä alusta on ehkä maailman hauskin juttu, joten se tykkää oikein mielellään treenata sitä :).

Huomenna lähdetäänkin sitten ajelemaan kohti Kokkolan agilitykisoja.

Pieni musta salamani

2008-07-08T08:51:00.002+03:00

Stella ja äiti on käynyt Juha Oreniuksen alkeiskurssilla tässä kevään ja alkukesän aikana. Eilen heillä olisi ollut viimeinen kerta, mutta koska äiti ei itse päässyt paikalle, menin sitten Stellalle lainaohjaajaksi. En ole ikinä treenannut Stellan kanssa mitään, joten oli oikein mielenkiintoista mennä sen kanssa harkkoihin. Teimme pientä radan pätkää, jossa oli hyppyjä ja putkia. Sai harjoitella valsseja ja välistävetojakin. Ihan kivasti toi tyttö kulki, alkaa jo pikku hiljaa hakemaan itse noita esteitä. Pitää vaan muistaa, ettei sitä voinutkaan ohjata samalla tavalla kuin Ronia. Hartialinjaa se luki tarkasti ja välistä vedot meni paljon paremmin kuin olisin ennalta arvannut. Oli tosi mukavaa huomata, kuinka innokas Stella oli innokas lähtemään radalle. Mielestäni sen kanssa voisi leikkiä enemmän ja sitä voisi yrittää palkata radalla enemmän pallolla, jotta irtoaminen vahvistuisi.

Ja nyt seuraa pieni hehkutuspätkä :). Tein treenien loputtua Tiukun kanssa vähän samantyylistä treeniä kuin Stellan kanssa oli tehty, ilman rimoja tietysti. Ja mitä teki Tiukkis, jonka kanssa ei ole kuin treenattu lähinnä yksittäisiä esteitä? No, se meni ihan tajuttoman hyvin! Ja hurjaa vauhtia!! Sujuvasti mentiin kaksi hyppyä ja sitten se irtosi tosi makeesti mutkaputken kauimmaiseen päähän. Ei sitä voinut kuin ihailla. Minun ihana pieni musta salamani :)! Vähän Tiuku otti kyllä häiriötä, kun kenttä oli alkeiskurssin jälkeen lähes kuorrutettu makkaroilla, mutta pistetään se nuoren iän ja suuren nälän piikkiin. Mutta toisaalta, sitten kun tehtiin hommia, unohtui makkaroiden etsiminen heti. On se fiksu likka.

Ei treenattu agilityä kuin vain ihan vähän aikaa Tiukun kanssa, koska haluan säilyttää sillä tuon mahtavan innon ja motivaation. Kaikki tehdään leikin varjolla ja suurin osa eilisestäkin treeniajasta taisi mennä narupallon repimiseen ja retuuttamiseen. Haluan nyt tehdä tämän ”pohjatyön” pikku hiljaa, mutta kunnolla. Ongelmia on sitten myöhemmin paljon vaikeampi korjata. Ja eihän meillä mikään kiire ole, Tiuku saa nyt kasvaa ja kehittyä ihan rauhassa.

Vähän otettiin myös tokoilua ennen agilityä. Musta tuntuu, että olen vähän jumissa tokon suhteen. Ei olla edistytty oikein mihinkään, ne liikkeet menee hyvin, jotka on ennenkin mennyt hyvin. Pitäisi varmaan päästä treenaamaan ihan oikeasti taas johonkin ryhmään. Ehkä sitten syksyllä...

Agirotuilua

2008-07-07T14:50:00.004+03:00

Viikonloppu vierähti Ylöjärvellä agirodun merkeissä. Nyt väsyttää ihan armottomasti, mutta oli kyllä mukava viikonloppu silti :).

Perjantaina lähdettiin auto hyvin täynnä (miten ihmeessä kaksi ihmistä ja kolme koiraa voi tarvita yhden viikonlopun ajan niin paljon tavaraa?!) ajelemaan töiden jälkeen Kaisan, Hikan (länderi, n. 5 kk), Tiukun ja Ronin kera kohti Teivoa. Ronin KV-kisa alkoi jo niin aikaisin, että agilityradalle ei ollut mitään mahdollisuutta tällä aikataululla ehtiä. Osallistuimme siis vain hyppyrataan ja tuloksena hylky. Yksi ylimääräinen aita mentiin, mutta onneksi Roni ei sitä varmastikaan tajunnut :). Illalla treffattiin vielä kolme muuta opiskelukaveria ja mentiin ”Siiville” syömään. Oli kyllä superihanaa nähdä tyttöjä, kun ei oltu melkein pariin kuukauteen nähty!

Lauantaina oli aamusta avo SM-karsintarata, joka meni meiltä jopa ihan hyvin. Tai siis jos vertaa siihen, miten kisat on mennyt viime aikoina. A:lta otettiin virhe ja vauhtia olisi saanut olla vähän enemmän, mutta muuten olin aika tyytyväinen. Käytiin ennen finaaleja vielä syömässä kavereiden kanssa Tampereella ja sitten loppupäivä meni Tiukun ja Hikan rähjätessä ja kisoja katsoessa. Illalla meillä oli Ronin kanssa vielä toinen startti. Rata oli oikein mukava, alussa oli kuusi ensimmäistä estettä melkein linjassa ja loppuratakin oli oikein sujuvaksi suunniteltu. Me saatiin vitonen keinulta, kun Roni epäröi sitä ja vedätin vähän liikaa, mutta muuten olin kyllä tosi tyytyväinen siihen rataan! Roni kulki oikein reippaasti ja oli hyvin kuulolla. Meillä oli tosi kivaa radalla ja olin ihan fiilareissa radan jälkeen :)!!

Illalla meillä oli vielä ”pentutreffit” ja yritettiin ottaa koko perheestä (Kiti-äiskä, Fico!-isä ja naperot Tiuku, Enzo ja Nuu) kuvia. Ongelma oli, että miten saada viisi koiraa (josta kolme pentua) pysymään kauniisti vierekkäin kuvien ottamista varten. Niin, ei kyllä mitenkään. Tai no kyllähän Enzo ja Fico! osasi poseerata, mutta kaikki muut huiteli ties minne päin... No, parhaiten kuvat onnistu kun koko sakki sidottiin samaan tolppaan, ainakin ne oli hetken paikoillaan ;). Kuvia tulee tänne sitten ehkä joskus. Lopuksi pikku-Nappulavaaralaiset veteli vielä rallia ympäri nurtsia. Kyllä niillä oli hauskaa... ja vauhtia! Muutenkin oli tosi ihanaa nähdä Enzo, sillä en ollut nähnyt sitä sitten luovutusiän. Se oli melko samanoloinen Tiukun kanssa, mutta selkeästi silti ihan jätkä. Niin ja tosi komeahan se oli, totta kai ;)!

Sunnuntaina oli heti aamusta vuorossa joukkuekisa ja Open class –rata (islantilaisten rotumestaruus samassa). Kummallakin radalla teimme jotakin virheitä, kun alkoi koiran ja ohjaajan väsymys jo painaa. Katsottiin sitten joukkuekisoja ja pukukulkuetta, kunnes päätettiin lähteä ajamaan takaisin kohti Helsinkiä.

Kiitokset vielä Kaisalle seurasta ja luksusmajoituksesta! Ei sitä monessa majapaikassa saa aamupuuro- ja autonpesupalvelua ;)... Saatiin Kaisalta myös irtokepit lainaan, jolla ajattelin aloittaa kujakeppien treenaamisen pikku hiljaa Tiukkiksen kanssa. Pitäisi myös katsoa, että saisiko kanaverkotkin viritettyä niihin. Pitää kirjoittaa sitten lisää keppitreenistä, kun saan jotain aikaiseksi sen suhteen.

Vihdoin ja viimein...

2008-07-06T21:00:00.000+03:00

Olen jo yli puoli vuotta suunnitellut tämän blogin aloittamista. Joten nyt, vihdoin ja viimein, otin itseäni niskasta kiinni ja sain ensimmäisen kirjoituksen tehtyä. Olen parikymppinen 2. vuoden eläinlääkisopiskelija Helsingistä. Olen aina harrastanut kaikennäköistä (kilpa)urheilua suunnistuksesta ratsastukseen, mutta nykyisin koiraharrastus täyttää suurimman osan vapaa-ajastani. Tarkoituksena minulla on kirjoittaa tänne blogiin lähinnä koiriemme kanssa treenailusta ja yleisestä touhuilusta. Myöhemmin on mukava katsoa, miten treenailut ovat aikaisemmin sujuneet ja onko kehitystä mahdollisesti tapahtunut ;).

Tämän blogin pääpiruna varmastikin toimii ihana rakas shetlanninlammaskoira tyttönen Tiuku (viralliselta nimeltään Nappulavaaran Tosi Nopee). Oma sheltti on ollut minulla haaveena ja monen monta vuotta. Tämän vuoden alkupuolella unelmastani tuli totta, kun kävin hakemassa kotiin oman pienen karvapalloni Inkoosta Era Alasen hellästä hoidosta.

Tiuku on kyllä mainio tapaus. Se on pieni ilopilleri, joka ei kyllä koskaan ole huonolla tuulella. Se osaa rentoutua lähes missä vain, mutta on kuitenkin salamana tekemässä hommia tosissaan heti kun vain pyydän. Tiuku on todella reipas ja avoin sheltiksi, mikä helpottaa meidän kummankin elämäämme huomattavasti. Löytyy Tiukusta toki välillä ärsyttäviä ja ikäviäkin puolia, mutta kokonaisuudessaan tämä pieni ihana otus on antanut, jo nyt alle puolen vuoden aikana, paljon enemmän kuin olisin koskaan osannut aavistaa. Suunnitelmissamme olisi tulevaisuudessa harrastaa mm. agilityä ja tokoa ja treenaamista ollaankin jo aloitettu pikku hiljaa iloisesti leikin varjolla ja koiran ehdoilla edeten.

Keravalla vanhempieni luona asustaa kolme islanninlammaskoiraa Roni, Kelmi ja Stella. Roni on eniten se minun koirani noista islantilaisista, sillä kilpailen Ronin kanssa medi3-luokassa agilityssä. Roni ei ole koskaan ollut mikään helppo koira, mutta se on opettanut minulle todella paljon. On paljon helpompaa kouluttaa uutta koiraa, kun osaa välttää (ainakin osan) niistä virheistä, joita aikoinaan tuli Ronin kanssa tehtyä. Kelmi ja Stella sen sijaan ovat pääasiassa äitini koiria ja hän treenaa kummankin kanssa niin agilityä kuin tokoakin. Keravan laumaamme kuuluu vielä koirien lisäksi myös kolme pyhä birma -kissaa ja erinäinen määrä rottia ja gerbiilejä.

Ehkä tässä on jo tarpeeksi alkuhöpinää :). Kirjoittelen tänne blogiin melko varmasti säännöllisen epäsäännöllisesti, silloin aina kun on jotain sanottavaa. Tämän lauman kanssa eläminen on kyllä aina välillä yhtä vilinää ja vilskettä, joten eiköhän sitä kirjoitettavaakin aina välillä löydy!